.. koska minulla on paremmat perustelut! (= osaan päteä.)
VAROITUS! Tämä päiväkirjamerkintä sisältää PÄTEMISTÄ.
Eli, koko homma alkoi joskus miljoona vuotta sitten, kun eräs rinnakkaisluokkalainen esitti väitteen "Aseilla voi ampua veteen ja veden alla aivan yhtä hyvin kuin maallakin."
Luonnollisesti minä olin eri mieltä.
Minun teoriani mukaan luodin nopeus hidastuu välittömästi kun se osuu veteen tai joutuu liikkumaan vedessä; sitä ei ole edes suunniteltu kulkemaan veden alla. Esitin väittämäni, mutta kyseinen henkilö intti vastaan, perustellen väittämäänsä sillä, että hänen isoisänsä omistaa aseista kertovan kirjan ja että hänen isäpuolensa on kiinnostunut aiheesta. Hän ei missään vaiheessa ainankaan maininnut, että hän olisi kyseisen kirjan lukenut tai että hän olisi isäpuolensa kanssa asiasta keskustellut tai että tämä olisi kokeillut/todistanut rinnakkaisluokkalaiseni väitteen todeksi.
Asiaahan on luonnollisesti testattu, ja on todistettu, että luoti liikkuu ns. tappavalla nopeudella veden alla n. 0,5 - 1 metriä, mutta sen jälkeen nopeus hidastuu ja luoti alkaa vajota keskimäärin 5 metriä edettyään. Riippuen luodista, jos sen ampuu maalta veteen, se saattaa nopeutensa takia pirstoutua kappaleiksi osuessaan veden pintaan (vesi nimittäin ei ole kovin "pehmeää" rakenteensa vuoksi, etenkin jos kappale iskeytyy siihen kovalla nopeudella) ja tarpeeksi loivassa kulmassa ammuttuna mahdollisesti kimpoaa (kuin heittäisi leipiä, mutta nopeutensa ja muotonsa takia voisi olla mahdollista, että ammuttu luoti tarvitsee loivemman kulman kuin esim. heitetty litteä kivi kimmotakseen) pinnasta.
Luokkatoverini keskustelivat välitunnilla asiasta hetken; mainitsivat mm. torpedot (joita ei ammuta, vaan ne liikkuvat turbiineilla) ja sen, että poliisit testaavat aseensa ampumalla kaivoon (siksi juuri, ettei luodeista ole vaaraa veden pysäyttäessä ne.) En vain viitsinyt edes yrittää esittää omaa kantaani, en usko että kukaan olisi uskonut. Tämänkään takia en pidä teineistä. Eivät osaa kunnioittaa toisten mielipiteitä, jos ne poikkeavat ryhmästä tai menevät yli hilseen joiltakin idiooteilta.
Jonkin aikaa (muutama viikko?) myöhemmin tämä henkilö tuli vielä inttämään omaa näkökulmaansa, jolloin minä esitin teoriani uudelleen; hänellä oli edelleen samat omat perustelut kirjasta jne. Hän sanoi minulle, että "väität vain joka asiassa vastaan" ja kieltäytyi kuuntelemasta. Myöhemmin saman päivän aikana hän totesi, että "riittää se, että tiedän olevani oikeassa".
Mietin, miksi sitten hän silloin edes nosti asian uudelleen esille? Mikä oli hänen motiivinsa? Saada minut myöntämään erehdykseni? Siihen kyllä tarvitaan jo mustaa valkoisella tai todellakin hyvät ja loogiset perustelut.
Miksi kukaan ei kuuntele minua?