Koitan nyt kirjoitella jotain, mitä muistan koko hommasta! :-D
Perjantaina aamulla siivosin ja leivoin ja olo oli ihan hyvä. Kahden maissa päivällä alkoi oikeesti supistamaan taas todella lujaa. Soitin Juhalle, että saa peruu sen iltaiset menonsa, koska en todellakaan haluu olla yksin, enkä sitä, että se olis kännissä jos joutuisin lähtee synnyttää. Viiden maissa se vielä uhkaili ylitöillä,mutta käskin nostaa kytkintä ja lähtee heti kotiin. Sitten pian lähettiinkin jo sairaalaa kohti.
Sairaalassa olin edelleen sormelle auki. Supistukset oli mojovia ja meitä käskettiin lähtee vähän kävelylle ja sitten takaisin. Yhdeksän maissa olin auki 2cm, eikä kaulaa ollut enää jäljellä. Siinä vaiheessa käskettiin vaan ottaa rauhallisesti, ja luvattiin ettei tultas lähtee ilman vauvaa kotiin! :-D
Kävin suihkussa ja pitelin mahan päällä lämpöpussia. Siitä oli ihan kivasti apua, ennen kuin tuli ne valtavat supistukset. Sen jälkeen tuntui ettei todellakaan mistään ole apuu, en osaa kuvailla edes sitä kipua, mutta itku siinä melkein tuli! :-D
Klo 01:50 siirryttiin saliin. Sain epiduraalin siinä vaiheessa, ja olin silloin auki 3cm. Sen laittaminen sattui hyvin paljon ja puristin oikeen kynsillä Jiin kättä :-D Siinä sitten odoteltiin sen vaikuttamista, mua ärsytti siinä vaiheessa kaikki mitä Juha sanoi ja teki, vaikka tarkottikin hyvää. Radiostahan sitten sattui tulemaan Lily Allenin Fuck you. Sitä siinä sitten lauleskeltiin yhdessä toisillemme :-DD
Epiduraali alkoi vaikuttaa joskus n.20 min jälkeen ihan kivasti. Klo 03:15 olin auki 4cm. Ajattelin jo siinä vaiheessa että haluunkin sektioon :-DD Mulla oli tosi ihana kätilöopiskelija siellä avustamassa, mutta se sen ohjaava kätilö oli aivan kamala! Valitin jokaista kipua ja se vaan tuumasi, että haluunko mä sen lapsen maailmaan vai en, ja että on tästä moni muukin selvinnyt. Tottahan se on,mutta ei siinä tilanteessa kyllä paljon jaksanut ajatella että valittaakko vai ei. :-D Opiskelija oli ihana! Kyseli tosi paljon miltä musta tuntuu ja jutteli ihan muitakin juttuja. Tommosia kun sais lisää tolle alalle, eikä semmosia hapannaamoja, jotka ei ymmärrä sitä toisten pelkoa ja kipua, huoh! :-/
Neljän aikaan puhkaistiin kalvot ja olin silloin auki 5cm. Sen jälkeen alkoi taas sattumaan aivan kauheasti ne supistukset. Juha hieroi alaselkää ja reisiä melkeen koko hulabaloon ajan, mutta tuossa vaiheessa siitä ei ollut enää mitään apua! taas meikäläinen siellä itkua väänsi ja yritin aina tsempata kun se inhottava kätilö tuli katsomaan :-DD
Onneksi sen jälkeen sitten alkoi tapahtuu vauhdilla. Puolen tunnin päästä olin jo auki 9cm ja sitten klo 04:55 olin 10cm auki. Sitten ponnistusvaiheeseen…. Tätä olin pelännyt ehkä eniten. Juha oli vielä hetki sitten sanonut, että saan 10e jos alan kiukuttelee että ”En ponnista” :-DD Mieli teki kyllä kiukutella, koska en olis halunnu :-D Onneksi se opiskelija kätilö antoi neuvoja ja sanoi koska voi ponnistaa, ja se inhottava eukko piti aika hyvin suunsa kiinni.
Klo 05:02 koko homma oli sitten ohi! Syntyi maailman suloisin poikavauva <3 En ollut ikinä nähnyt ketään niin pientä ihmistä! Mun kultakimpale oli siis 2805g painava ja 47cm pitkä mötkäle. :-) <3 Siinä vaiheessa äitiltä ja ISILTÄKIN tuli muutama onnenkyynel. Vihdoin se oli ohi ja maailman ihanin palkinto saatu. Heti synnytyksen jälkeen olin ihan paniikissa, että Äidille ja iskälle pitää soittaa. Juha ehdotti että soitettais vasta aamulla, kun he kuitenkin nukkuu. Soitti se sitten kuitenkin, ja niin sai tuoreet mummut ja papat heti tiedon lapsenlapsestaan <3
Vauva ei jaksanut itse kuitenkaan oikein syödä, joten hän joutui nenä-mahaletkuun ja sitten vielä sokeritippaan. Tänään aloitettiin antibioottihoito, koska tulehdusarvot oli koholla. Itse pääsin tänään jo sairaalasta pois, mutta jouduin kuitenkin lähtemään kotiin ilman vauvaa. Tarkasti ei vielä tiedetä, että kuinka kauan hän joutuu siellä olemaan, mutta onneksi saa hyvää hoitoa, ja onneksi meillä on lyhyt matka sinne sitä katsomaan <3 Vaikea valinta oli lähteä kotiin, mutta paremmin mä täällä saan nukuttua, ehkä? Alkoi kuitenkin aivan kauheasti ahdistamaan siellä synnyttäneiden osastolla, kun kaikki sai olla vauvojensa kanssa koko aika (tai ainakin siltä minusta tuntui) mutta oma lapsi oli muualla :-(
Kuulumisia kerron lisää kun vaan ehdin. En mä vielä osaa tätä uskoa todeksi. Oon nyt ihan oikeasti äiti ja mulla on ikioma pieni vauva :’-) Ei tässä enää voi muutakun hymyillä. Vaikka olo on kauhea ja tissit on kipeet, niin en mä tätä mihinkään vaihtais!<3
