Mitä kuuluu?
Mitä sä teet nykyään?
Miten naisten kanssa?
Onko ollu mitää pysyvää?
Oon miettiny sua usein, mut en oo saanut soitettua
Kaiuttimen päältä sentään saanut pois sen kuvan.
Mietitkö koskaa, jos oisin valinnutkin toisen uran?
Oisko vaikeuksii ees millään saanut voitettua?
Oisitko sä kestänyt mun toimenkuvan?
En usko, oisit hypänny jonkun toisen mukaan.
Edelleen pessimisti, täydellisyyttää ei oo, mut mä etsin silti.
Illalla kun valot sammuu ja makaat sängylläs käännät kylkee, yöpöydält nappaat kännykkäs.
Luet läpi vanhat viestit, jotka sul on simillä, mut jätät vieläkin vastaamatta omatunnon nimissä.
Viikonloppuna taas dokaat pullon giniä, ennen kun huomaatkaan, niin jotain uut jo virität.
Se ei ole aitoa vaan korviketta, mut heräät kahden naisen kaa, sua ainoastaan onnitellaan
Auevaaran viittaa sun harteillesi sommitellaan, ku jauhat naisista muiden kylän sonnien kaa.
Puitte ketä saisitte ja ketä niist laittaisitte, mut sen yhden joka merkkaa, jätät aina mainitsemat.
Se kulkee mukanas, estää sua löytämästä mitään uutta vakavaa ja siks sä ootkin köyhä jätkä.
Mikään ei tunnu miltään, ku levottomat yks, mut miks vitussa mä tarviin silti hermolomaa nyt, hä?
Sä loukkaat toisii ihmisiä tahtomattas kun pyörit kaupungista toiseen taakses katsomatta.
Ne sanoo et mä poden sitoutumis pelkoa.
En tiedä muuta kun et suhteis ei oo turvaverkkoa ja kun sä putoot, niin sä putoot maahan asti, ja jos sä tiput korkeelta, se sattuu saatanasti.
Keräät itses mut uskallatko nousta enään, kun pitäis toimii varovasti ettei loukkaa ketään tai varsinkaan ittee, ettei tarvii taas itkee.
Et kuinka tuli tehtyy taas niin karmivat virheet, jeah.
Mä, paraskin puhumaan jotenkin ajatuksis palasin takaisin suhun taas.