Se oli kauhean komea mies
mut lääninveijari kuka sen ties
se siinä pyöri mun ympärilläin
heti kun vaan vapaaksi jäin
Se piti helppona nakkina mua
ja hoki "kulta mä rakastan sua"
kuin kissa hiirtä se kisaili näin
sanoin sille sen naamaa päin:
kertosäe:
Ei oo, ei tuu, ei tipu lämpöö enkä sano juu
ei mua hilpeet hidalgot vie minnekkään
se on kyllä nou tänk juu
Ei oo, ei tuu, ei riitä leikki tilaa joku muu
jos et sä parempaan millään pysty
niin ei oo, ei tuu
No sitten toisen mä tapasin vain
se tuntui vastaavan unelmiain
mut kerran näin mitä tahtonut en
erään tiiviin kohtauksen
Ne nojas toisiinsa sokeina niin
ne huomas mun sitten seliteltiin
vai serkkutyttö se suttura ois
olin kolmas, häivyinkin pois
kertosäe
kertosäe
Nyt ootan kolmatta kohtaloain
mut nämä miehet ne leikkivät vain
on kaikki muuten jo ihan ok
mutta tunnehuolen nälkään kuolen
toistuu vain: ei oo
Ei oo, ei oo, ei tuu