Olipas pikkuinen Ämmä. Ämmä päätti ruveta tekemään jotain herkullista jälkiruokaa.
"Ahaa! Teenpäs Marenkeja!" Ämmä keksi.
Sitten Ämmän piti vaadottaa valkuaiset, hups! Sekaan putosi myös keltuainen!
"Ei se varmaan haittaa..." Ämmä ajatteli, ja jatkoi marenkien tekoa.
Pian hän kuitenkin mokasi jälleen! Hänkeitti sokerivettä liian pitkään! Siitä tuli sokerivesi vaahota.
"Ei se varmaan haittaa..." Ämmä ajatteli, ja jatkoi marenkien tekoa.
Siten koitti vaihe, jolloin marenkitaikina pursotetaan pellille pieniin kasoihin. Ämmän taikina oli kuitenkin liian vetelää, ja levisi koko leivinpaperille!
"Ei se varmaan haittaa..." Ämmä ajatteli, ja jatkoi marenkien tekoa.
Ämmä odotti kun pellillinen marenkitaikinaa paistui uunissa. Hän odotti, odotti,odotti... mutta 10 minuuttia oli hänesti liikaa! Kesken kaiken hän otti pellin pois uunista.
"Ei se varmaan haittaa..." Ämmä ajatteli, ja jatkoi marenkien tekoa.
Ämmä raapi lastalla marenkitaikinan kulhoon, ja ajetteli tekevänsä marenkivanukasta! Ämmä laittoi nomparillejä marenkivanukkaan päälle ja maistoi:
"HYI SAATANA VITTU PERKELE! TUNNIN TEIN TÄTÄ JA TÄÄ MAISTUU IHAN MUNALTA! VITTU! HAISEEKI NIINKUIN HELVETIN PERSE!"
Ja mitä tästä opimme?
Vastaus: Älä ikinä edes maista Ämmän tekemiä ruokia.