IRC-Galleria

Aika on erillään unohduksesta ja unohdus osa aikaa
me olemme erillämme molemmista
mutta meidän kätemme voivat silti kurkottaa niiden ohi
toisiamme kohti

kuin elementit...

pilvet ovat osa taivasta kuin meidän sydämemme tahti
on osa ruumista
mutta henki on vapaa näkemään taivaan pilvettömänä
olemaan osa pilveä tai ei mitään

niinkö yö kuvittelee taivaalle aamun?

ja lohduton tyhjyys on, ja ei ole
se on ohi valahtava päivä ja... yhtä konkreettinen
kuin kukka, tai romahtaneet haaveet

pilvet ovat räjähtäneet kasvoillemme
pommit ovat sataneet atominsa
kehomme on jakaantunut tuhansiin, ja miljooniin osiin
se liikkuu hitaasti
kaikki alkaa uudelleen. kukkia ilman henkiä
ja hengittäviä kukkia
selittämättömästi
ilman tarkoitusta, ilman jumalaa

kuka tahtoisi tämän?
se on naurettavaa, olla tavoittamatta mitään
ja sanovat, nauru on positiivinen asia
positiivinen asia negatiivisessa kehossa
hylkien toisiaan rinnakkain
peilikuva peilikuvan varrella
rinki vasten rinkiä, kiertävät rakastavaiset
aavemaisen varmat ja tarkat askeleet

toistensa sylissä
he haaveilevat timanteista ja joskus he
unohtavat haaveensa
mikä oli eilinen? tai tämä päivä?
en voi lukea ikuista kirjaa
vaikka olen sokea kaikelle paitsi kirjalle
se on ainoa ystäväni lukitussa mielessäni

jumala, henki, hetki
avaa mieleni omaksi itsekseen
olen hetken peilikuva
ja minua katsovat lukemattomat henget
olen kirjan sivulla ja heijastun jonkun silmille
kuka oli tyhjyys? ystäväni?
ja rakkaani kuoleman oven suulla
kuin sisar minäkin kannan hänen kasvojaan

me olemme kuoleman sisaria
ja toistemme heijastuksia, häiveitä
lukemattoman täyteläisiä
äärettömän onttoja

kun, jos, joskus minä unohtuu
täyttyäksemme on rikkoonnuttava
palaset ovat rakennelma
ilon askel on aina rajalla Hänen vierellään
ja mikään ei ole ylimääräistä
vaikka rakenne on käsittämätön
ja kasvonsa kuin usvan peitossa