Tyhjät vuoteet, tyhjät huoneet ja käytävät. Tarvitaan jotain nää tyhjät vuodet täyttämään.
Mä opin käyttää päät, näyttämään tunteet, mut mitäpä ne tulee koskaan näyttämään mulle.
Hyvä Suomi, pidä pidä kylmä kuori. Murmelin päivillä koita elää hyvä vuosi.
Ja siitä seuraavaan ja taas seuraavii samanlaisii päivii samanlaises seurassa.
Pätäkkää on ollu pelkästään mun juureni, velvottaa murtuman hetkel piiloutuu maan uumeniin.
Hammast purtu, lopulta sit varmaan turtuu. Pala kurkus koita pysäyttää ajan kulku.
Viisarit pyörittää mua ku pässiä narus, sitä jää miettimään mistä kaikki lähtikään aluks.
Sieltä tänne, harmikseni se ei toimi toisinpäin, enkä tuonu lapsenmieltä tänne.
Sinne jäi, nyt päätökset on itsekkäit kovin kovin itsekkäit.
Tyhjällä ilmeel katse maassa kiirees. "Lyö ilman ääntä päätä seinään." Meidät opetettu silleen.
Älä toivo parempaa, se on vaan rankempaa. Sama milt sust tuntuu, hymyile ku katsot kameraan.
Muottiin poljettu, pojasta polvi paranee. Kipu karaisee se on moneen kertaan todettu.
Silmissä kipunoi, oravanpyörä pyörii. Osaavat lyödä köysiin, kovasta työstä löysin.
Vastauksen siihen mitä mä etin se on oleellista. Jotain uutta, jotain todellista.
Kadonnut prosessissa ja oonks mä väärässä, mitä mä teen täällä jos se ei tee must onnellista.
Kerro sä nyt mitä pitäis kuvitella, mulla on vaa tämä ei ainuttakaan varasuunnitelmaa.
Kaikki tai ei mitään, elä unelmaa tai kuole mukana.
Mä en suostu olemaan kuka vaan. Mun puolest voit pitää kaiken sisälläs.
Mä oon saanu tarpeekseen luovuttajista jotka tyytyy hautaa haaveet heti.
Pitäs tyytyy mihin vaan, siihen mitä saan. Kadonneet pojat vietiin ulos mikä-mikä maast.
Ei tavotteita, kerjätään virastoista. Väliin pudonnut unohtuu numeroksi tilastoissa.
Jos saat jotaki nii pidä kovaa kii, mä en kuole unelman mukana vaan jahtaan omaani.