IRC-Galleria

Meidän suhde alkoi nopeasti ilman päämäärää.
Me tiedettii vaa, et välimatka meitä määrää.
Nyt loppujen lopuks me ei mennä yhtämatkaa.

Vaik olit kaukana, olit aina mun mielessä,
mun sydämessä, tossa sohval mun vieressä.
Ja kun me oltiin lähekkäin sä aloit turhist suuttuu.

En tajunnut miten katoavaista olla saattaa
nää yhteiset hetket, jotka jäivät vähiin.

Mä sanoin sulle -Unohda unelmas-
nyt oon sen takii kunnolla kusessa

Joskus tää rauhottuu, oon luvannut sen.
Mut ei se päivä ei oo tänään
ja siks ovet paukkuu

Eka vedit kierosti mun jalat alta
sit aloit puhuu kaikest vakavasta.
Paha tapa, en voinu karatakaan
ois voinu paremminkii sanat valkkaa

Taidan olla pihal ja tää on pilal, mutta
en vaan tajunnut miettii sitä tarkkaan
ja sulki oli varmaan muijii mistä valkkaa.
Rikkinäistä ei voi rikkoa uudestaan,
en mä jaksa niitä riitoja muutenkaan.
Mut jos viel hujattais itseämme
ota ne pois, heittele ne sinne tänne.
Antaa maailman venaa,
ehkä mä joskus vaihdan kelaa.

Sä et oo täysin väärässäkään, mä vaan satun olee väärä jäbä
ja me ollaan tän tien päässä, on aika kääntyä eri suuntiin
Tää ois nyt siis tässä, mitäköhän helvettiä mekin luultiin.

Mä oon miettiny yöllä ja ikävöiny, ratkasuu, mut ei sitä löydy.
Jos toisen käsistä päästää, aina tällänen arpii jättää.
Ois pitäny jutella enemmän, mut miten se ois menny kaaoksen keskellä.
Vaan pahempaan suuntaan, ei se auta et haukkuu ja huutaa.
Väärään suuntaan molemmat mentiin kohdeltiin kaltoin väärin tehtiin.

Nyt meit ei ookaan, piti kestää ihan mitä vaan.
Nyt mä oon yksin, sä oot yksin etkä paikkaa mun sydämmest saa.
Tiedän et sattuu molempiin, mikään ei kestä se todettiin.
Aina vaan uudestaan, nyt tää päättyy suudelmaan.

Tää suudelma viimeinen satuttaa
Sä sanot, "Oikeeta tekniikkaa ei olekkaan"

Stressi ja tunteiden puutostila sai sisälläni aikaan sisälläni ukonilman
ja huomaamatta tiemme alkoi eroamaan.

Nyt mä oon vapaa omaan suuntaan kulkemaan, tää tarina päättyy viimeiseen suudelmaan.

Emmä dokaa paljoo, mä dokaan sopivasti
-No mikset omin avuin pääse ikään kotiin asti?
Nooo siihen on monta selitystä
-Sä olit kännis!
Ja monta näkemystä

Ei oo fiilistä ryypätä ollenkaan
mut silti mennään Tarpin kaa huomenna taas uudestaan!

Ystävä sua tarvitaan
Ei yksin pärjää kukaan kuitenkaan

Kun kaikki muuttuu
Kun peili särkyy
Tai kuva puuttuu
Miks tää ei unta olla vois?

Mä palan halust unohtaa kaiken, alottaa alust
Ehkä alla palmun unohtas vaikeudet joita sattuu

Kait meen parempaa, itseeni katon peilistä
Ja meen oottaa huomista ja vihaa eilistä

Joo mä myönnän, mä pelkään. Mä en oo vahva

Kiltti Herra Tohtori, eiksjoo että saahan
Tää epävarma ihmisen puolikas päivän namit
Mä kynäni otan käteen, vedän naamaan diapamit
Mutta äiti älä huoli, mä kyllä pärjään

Mul on olemassa tarpeeks monta syytä jotta selviin
Koska mä rakastan ja uskon mun unelmiin

Mä annan asioille aikaa ja tilaa
Ja kuuntelen enemmän, en pilaa
Miettimällä sitä pahinta vaihtoehtoa
Ennemmin elämässä laatuu ku kestoa
Mä alotan illan Dominossa
Minä, sinä ja sinä ollaan taas monikossa

Mä pelastan tän maailman
Ja ihan teidän takia en oo viittaa vailla
Ymmärrän, se ei oo yhden miehen tehtävä
Mut jos käärin hihat, joku muu seuraa ehkäpä
Mä en anna minkään masentaa
Täynnä toivoo ku miettiessäni aletaan
Sanoin sen ja mä näin tulevan valoisen
Mut se kai sit pakattiin sekaan sun kamojen
Mä sit opettelen elää itekseen
Puen haarniskan, suojaan sydämeni siten, et
Mua ei pääse satuttamaan kukaan enää
Elän kulkurina, vaikkei onnee lupaa sekään
Oon oppinu, et kodit tehään yhdessä
Me voidaan hyvin käydä yhdellä
Ja me voidaan hyvin lähtee yhdessä
Tosin avaimet oon nähny tähän mennes yhdellä

Mutta jos sä oot yksi niistä ni mun täytyy tehdä mikä kutsuu, tehdä miltä tuntuu
Minne elämä mua ohjaakaan, siihen asti kun vaan jaksan
Sitä ennen mun täytyy tehdä mikä kutsuu, tehdä miltä tuntuu
Ja ottaa mitä annetaan, ja siihen asti ku se riittää

Mä etin järkevää duunii
Lännestä katsoen sulatusuuniin
Oon ku muuri, pysyn vaiti ja vahvana
Mut mitä todennäkösimmin ni ansassa
Vai voiko taiteilijan sielua kesyttää?