IRC-Galleria

tulisin kaipaamaan kävelyretkiämme rannalla, keskustelujamme, naurua ja kyyneleitä. Tiesin, että hän viettäisi joka ikisen iltansa ullakon työhuoneessaan sillä aikaa kun minä olisin poissa. Hän suunnittelisi unelmiensa laivoja ja hän keskeyttäisi työn muistellakseen kuinka istuin vaiti hänen vieressään ja katselin hänen työskentelemistään. Olimme kuin kaksi ihmistä, jotka elämän julmat tapahtumat olivat heittäneet yli laidan, kaksi ihmistä, jotka olivat löytäneet toisensa tuuliajolla, ja me olimme tarttuneet toisiamme kädestä päästäksemme omaan yksityiseen rantaamme.
Siellä me istuimme ja katselimme, kun laskeva aurinko suuteli hämärässä taivaanrantaa ja antoi meille illan toisensa jälkeen lupauksia auttaakseen meidät kohtaamaan uuden aamun. Se vahvisti meitä, valoi meihin rohkeutta, täytti sydämen toivolla.
En halua hyvästellä sinua, ajattelin, mutta pelkään mihin tämä tie johtaa. Olit oikeassa sanoessasi, ettei meidän pidä tehdä toisillemme minkäänlaisia lupauksia. Meille oli tehty liian paljon lupauksia, joita ei voitu ikinä täyttää.