IRC-Galleria

2050 meitä johtavat kyborgit (30.11.2007)

Teksti: Annikka Mutanen

Näin ennustaa lajinsa ensimmäinen. Hänen visiossaan meistä
tavallisista ihmisistä on tuolloin tullut ihmiskunnan alalaji.

Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2007


Miltä tuntuu aistia ultraäänellä? Kevin Warwick tietää. Entä kytkeä omat aivonsa toisen ihmisen aivoihin? Warwick on kokeillut sitäkin.

Kevin Warwick on Britannian Readingin yliopiston kybernetiikan professori ja omien ideoidensa koekaniini.

Hänestä tuli maailman ensimmäinen kyborgi viime vuosituhannen lopussa, kun hän antoi ensimmäisenä ihmisenä maailmassa asentaa ihonsa alle rfid-tunnisteen. Se muun muassa avasi hänelle automaattisesti laboratorion oven, joka avautuessaan tervehti: ”Päivää, professori Warwick.”

– Nykyisin se sanoo: ”Terve, Kevin”. Olemme tutustuneet paremmin.

Kutitus paljasti esteet

Warwickille tunnistesiru oli vasta alkua. Kyborgiprofessori on sittemmin esimerkiksi kokeillut lepakon aistimaailmaa kantamalla laitetta, joka lähettää ultraääntä, ottaa vastaan ympäristön palauttamat kaikusignaalit ja toimittaa ne aivoihin elektrodin välityksellä.

– Ensin piti opetella tunnistamaan impulssi. Se kesti kuutisen viikkoa ja oli aika tylsää, Warwick kertoo.

Vähitellen aivot alkoivat tulkita saamaansa viestiä eli etsiä selitystä sille, mitä impulssit tarkoittavat.

–Aika hyvin aivot tottuivat signaalista lukemaan, miten kaukana esineet ovat.

Tällaisen yliaistin tuottamia tuntemuksia on Warwickin mukaan mahdotonta tarkasti kuvailla. Aivoihin tulevan kutituksen perusteella hän vain oppi tajuamaan, missä oli esteitä.

Samalla tavalla ihminen voisi lisätä aisteihinsa vaikkapa infrapunanäön, joka toimii pimeässä.

Vau! vaimon hermoista

Warwick on myös kytkenyt itsensä yhteen vaimonsa kanssa. Kun vaimo liikutti kättään, professori sai viestin aivoihinsa.

– Se oli vau-kokemus!

Vaimolla taas on ollut kaulakoru, joka on kytketty professorin hermostoon. Kun koru hohtaa sinisenä, vaimo tietää, että mies on tyynenä töissään. Kun koru alkaa hehkua punaisena, mies on kiihdyksissä. Missä ja mitä tekemässä, koru ei kerro.

Vaimon lisäksi Warwick on yhdistänyt itsensä robotin kanssa. Hän pystyi internetin välityksellä tuntemaan, kuinka robotti Atlantin toisella puolella liikutti kättään.

– Jälkeenpäin tuttu lääkäri on sanonut, että olen hullu, kun teen tällaista, Warwick tunnustaa. Hän tietää, etteivät kokeet ole aivan vaarattomia. Kun aivoihin tulee ylimääräisiä signaaleja, aivot reagoivat ja sopeutuvat niihin, eikä seurauksia voi varmasti tietää.

Käyttö on jo alkanut

Kybernetiikan uusia keksintöjä koskevat samat eettiset kysymykset kuin muitakin ihmisen parantelun edistysaskeleita, esimerkiksi geenitekniikkaa ja kantasolusiirtoja. Mihin sormeilun rajat laitetaan? Milloin riskit ovat suuremmat kuin hyödyt? Saako rahalla ostaa itselleen paremmat geenit tai kyborgin aistit?

Nykyisin noin 3 000–4 000 ihmisellä on jo samankaltainen mikrosiru kuin Warwickilla. Niitä on asennettu Yhdysvalloissa esimerkiksi diabeetikoille seuraamaan insuliinitasoa.

Sähköisillä implanteilla voi myös lääkitä. Muutamat Parkinsonin tautia sairastavat potilaat saavat jo aivoihinsa sähköistä stimulaatiota, joka tukee heidän aivotoimintaansa. Sen avulla he pystyvät taas käyttämään käsiään, pitämään ruumiinsa ryhdissä ja kävelemään, vaikka olisivat sairauden takia kertaalleen menettäneet nämä kyvyt.

Aistimme, hermostomme ja aivomme ovat sähkökemiallinen järjestelmä. Olemme tottuneet siihen, että lääketiede näpelöi meitä ennen kaikkea kemiallisesti, siis lääkkeillä. Sähköinen näpelöinti toimii siinä missä kemiallinenkin, Warwick sanoo. Päänsärky paranisi sähköllä siinä kuin lääkkeilläkin.

Meille enää pieni askel

Sama tekniikka, joka paikkaa sairaiden ja vammautuneiden menettämiä kykyjä, voi tehdä meistä superihmisiä. Kohta me olemme sellaisia. Kuuden miljoonan dollarin miehiä. Terminaattoreita.

– Kolmen–neljänkymmenen vuoden päästä kyborgit hallitsevat ja ihmiset ovat vain alalaji, professori Warwick ennusti, kun hän viime keväänä kävi Helsingissä luennoimassa Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen Radical Futures Forumissa.

Moni kulkee jo nyt päivät pitkät kännykän nappi korvassa. Siitä ei ole kummoinen askel ihon alle asennettavaan implanttiin, joka tekee kännykästä kiinteän osan ihmistä.

– Miksi tyytyä siihen, Warwick kysyy. – Eikö puhuminen ole vajavainen tapa vaihtaa ajatuksia, jos kykenemme kytkemään aivomme yhteen ja voimme saada toisen tajunnan suoraan omaan päähämme?

Tai jospa verkottaisimme aivomme tietokoneen kanssa ja saisimme massoittain lisää muistia ja laskuvoimaa? Entä jos hankkisimme uusia aisteja?