IRC-Galleria

BoORinGBoORinGBoORinGBoORinGBoORinGBoORinGBoORinGBoORinGBoORinGBoORinGBoORinG
BoORinGBoORiNgBoORinGBoORinGBoORinGBoORinGBoORinGBoORinGBoORinGBoORinGBoORinG
BoORinGBoORinGBoORinGBoORinGBoORinGBoORinGBoORinGBoORinGBoORinGBoORinGBoORinG
BoORinGBoORinGBoORinGBoORinG..............................BoORinGBoORinGBoORinGBoORinGBoORi
BoORinGBoORinGBoORinG.........................................................BoORinGBoORinGBoORinGBoORi
BoORinGBoORinGBoOR....................................................................BoORinGBoORinGBoORinGBo
BoORinGBoORinGBoO..........................................................................BoORinGBoORinGBoORinG
BoORinGBoORinGBo..............................................................................BoORinGBoORinGBoORin
BoORinGBoORinGB...............BoORinG.......................BoORinG................BoORinGBoORinGBoORi
BoORinGBoORinG.............BoORinGBoB..................BoORinGBoB............BoORinGBoORinGBoORin
BoORinGBoORinG.............BoORinGBoB..................BoORinGBoO............BoORinGBoORinGBoORin
BoORinGBoORinG...............BoORinGB.........................BoORinG..............BoORinGBoORinGBoORin
BoORinGBoORinG.......................................BoO......................................BoORinGBoORinGBoORin
BoORinGBoORinG....................................BoORinG...................................BoORinGBoORinGBoORi
BoORinGBoORinG..................................inGBoORin.................................BoORinGBoORinGBoORin
BoORinGBoORinG...................................BoO....inG................................BoORinGBoORinGBoORin
BoORinGBoORinGBo...........................................................................BoORinGBoORinGBoORinGB
BoORinGBoORinGBoORinG..............................................................BoORinGBoORinGBoORinGBo
BoORinGBoORinGBoORinG...............................................................BoORinGBoORinGBoORinGBo
BoORinGBoORinGBoORinG..............Bo......................Bo................BoORinGBoORinGBoORinGBoO
BoORinGBoORinGBoORinG.............BoO...................BoO.............BoORinGBoORinGBoORinGBoORi
BoORinGBoORinGBoORinGBo......BoORinG..........BoORinG........BoORinGBoORinGBoORinGBoORin
BoORinGBoORinGBoORinGBoORinGBoORinGBoORinGBoORinGBoORinGBoORinGBoORinGBoORinG
BoORinGBoORinGBoORinGBoORinGBoORinGBoORinGBoORinGBoORinGBoORinGBoORinGBoORinG

tänään koin elämyksen, ajelimme jostain mökiltä jumalan selän takaa uikkosen safariautolla alastaron kylälle päin uiQn johdolla, ja ympärillä oli vain metsää tai peltoa 8)

kuvittelin olevani austraaliassa koska tie oli hiekkainen, oli tosi kuuma, ja soittimessa soi "downunder" \o/

siinä tämän päivän kohokohta 8>

ja eilisen kohokohta oli kun timo luuli meikän takkia pvc muovix :< yms. kohteliaisuudet

ps. uiQ oli soma kun sanoin "ps. hieno takki ja pps. olet soma" niin uiQ siihen "ps. aijaa... hei mikä vitun ps?!" :< ja somautensa hän paljasti myös aamulla, kun kaikki olivat menneet ja olin sitten tietty ainoa naispuolinen ni se haki siivouskomerosta imurin ja toi meikälle ja sanoi "imuroi tääl" hihihih!gun

tasan 2kk ja 1 päivä et saan kommentoida päivän kuvaa \o/

muuta kivaa siinä täysi-ikäsyydessä ei sitten juuri olekaan .....

antsa: elli
meikä: :o?
antsa: tuu vähä tääl käymää, mul on asiaa
kipitin sinne ^^ ->
antsa: mitä se yllätysruoka eilen oli O_o

hihihi! :F

ja kmou:

"miksei meijän luokkakuva oo gallerias?"

"koska näytän vammaselt siin"

"ei tullu shokkina"

:<

sain säälittävän stipendin, voi somaa, 30 ege kannustus stipendi :'D

ja ps. olin otettu seuraavasta keskustelunpätkästä, joka siis käsittelee minua:

jari: minkä takia ne eros?
kimmo: kauhee kysely, miten joku vois tietää toiste kaikki tommoset yksityisasiat
jari: no elli tietää kaike, tiiän et se tietää



ja illal abreumaa litQi :< moiQ!

Meikällä oli vapaapäivä tännää koulusta ni menin sitte loimaalle kymmenen bussilla, jotta että koska kun voisin hakkee koululta luokkakuvan ja mennä kattoo mitä on ruokana (koska ruokalistalla luki "yllätys, yllätys" ja meikähän on tunnetusti utelias:<) Noh, odottelin ma siinä sitten että kello tulis 10 kirjastossa, johon ilmaantui parturipuolen opettaja! Hän etsi pitkähiuksista mallia, ja valitsi meikästä, markosta, teemusta ja dimasta minut :< (!)
Lähin sitte sinne siis istuksimaa ja saksittavaks :D siellä sitte istuin nii kauan että oli pakko mennä syömään välillä ettei ruokala mene kiin, ni pidimme syömäilytauon ennen ku opettaja tuli arvioittemaan meikän tuQ :F
Ja kävi niin hauskasti etten siis ehtinykkä hakee luokkakuvaa koska sen hakuaika päättys puol12, vammasta, joten käskin antin hakemaan ^^
Noh niin ja sitte Q pääsin sielt parturipuolelta ni hälytin antin paikal ja se vei meikän kesQstaan ostelemaan \o/ koska se itte pääs kahelta ni tarsi odottaa siihen asti :< kiertelin siellä ja sitte soitin sille kahelta et voi tulla ja menin odottammaa siihe torin penkeille ja kas! viereisellä penkillä istuskeli jenny ja joQ random, ja sitte huomasin että kas kas! siinä edessä seisoskeli miko ja kivilä! :F olin sitte ihan OMG ja sitten voi aww miko oli soma :<

M: anna antin numero mä soitan sil
sit annoin sen :<
E: ei se vastaa ku se on ratissa B)
M: no voi huoh :D.......hetkine, eiks se oikeest vastaa jos ajaa O_O


nojo ja sitten antsa tuli saapui markon kanssa hakemaan meikää INVA-paikalle (huom.vihje kenties?) ja sitten haimma jarin ja lähettii johokii kikkailee ja sit tulin tänne ja vedin unta kalloo ja sit koneelle :;

kettu kuittaa

enää joQ halpa telQ ni lähtee laulu raikaa ja naapurit saa kärsii \o/

2050 meitä johtavat kyborgit (30.11.2007)

Teksti: Annikka Mutanen

Näin ennustaa lajinsa ensimmäinen. Hänen visiossaan meistä
tavallisista ihmisistä on tuolloin tullut ihmiskunnan alalaji.

Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2007


Miltä tuntuu aistia ultraäänellä? Kevin Warwick tietää. Entä kytkeä omat aivonsa toisen ihmisen aivoihin? Warwick on kokeillut sitäkin.

Kevin Warwick on Britannian Readingin yliopiston kybernetiikan professori ja omien ideoidensa koekaniini.

Hänestä tuli maailman ensimmäinen kyborgi viime vuosituhannen lopussa, kun hän antoi ensimmäisenä ihmisenä maailmassa asentaa ihonsa alle rfid-tunnisteen. Se muun muassa avasi hänelle automaattisesti laboratorion oven, joka avautuessaan tervehti: ”Päivää, professori Warwick.”

– Nykyisin se sanoo: ”Terve, Kevin”. Olemme tutustuneet paremmin.

Kutitus paljasti esteet

Warwickille tunnistesiru oli vasta alkua. Kyborgiprofessori on sittemmin esimerkiksi kokeillut lepakon aistimaailmaa kantamalla laitetta, joka lähettää ultraääntä, ottaa vastaan ympäristön palauttamat kaikusignaalit ja toimittaa ne aivoihin elektrodin välityksellä.

– Ensin piti opetella tunnistamaan impulssi. Se kesti kuutisen viikkoa ja oli aika tylsää, Warwick kertoo.

Vähitellen aivot alkoivat tulkita saamaansa viestiä eli etsiä selitystä sille, mitä impulssit tarkoittavat.

–Aika hyvin aivot tottuivat signaalista lukemaan, miten kaukana esineet ovat.

Tällaisen yliaistin tuottamia tuntemuksia on Warwickin mukaan mahdotonta tarkasti kuvailla. Aivoihin tulevan kutituksen perusteella hän vain oppi tajuamaan, missä oli esteitä.

Samalla tavalla ihminen voisi lisätä aisteihinsa vaikkapa infrapunanäön, joka toimii pimeässä.

Vau! vaimon hermoista

Warwick on myös kytkenyt itsensä yhteen vaimonsa kanssa. Kun vaimo liikutti kättään, professori sai viestin aivoihinsa.

– Se oli vau-kokemus!

Vaimolla taas on ollut kaulakoru, joka on kytketty professorin hermostoon. Kun koru hohtaa sinisenä, vaimo tietää, että mies on tyynenä töissään. Kun koru alkaa hehkua punaisena, mies on kiihdyksissä. Missä ja mitä tekemässä, koru ei kerro.

Vaimon lisäksi Warwick on yhdistänyt itsensä robotin kanssa. Hän pystyi internetin välityksellä tuntemaan, kuinka robotti Atlantin toisella puolella liikutti kättään.

– Jälkeenpäin tuttu lääkäri on sanonut, että olen hullu, kun teen tällaista, Warwick tunnustaa. Hän tietää, etteivät kokeet ole aivan vaarattomia. Kun aivoihin tulee ylimääräisiä signaaleja, aivot reagoivat ja sopeutuvat niihin, eikä seurauksia voi varmasti tietää.

Käyttö on jo alkanut

Kybernetiikan uusia keksintöjä koskevat samat eettiset kysymykset kuin muitakin ihmisen parantelun edistysaskeleita, esimerkiksi geenitekniikkaa ja kantasolusiirtoja. Mihin sormeilun rajat laitetaan? Milloin riskit ovat suuremmat kuin hyödyt? Saako rahalla ostaa itselleen paremmat geenit tai kyborgin aistit?

Nykyisin noin 3 000–4 000 ihmisellä on jo samankaltainen mikrosiru kuin Warwickilla. Niitä on asennettu Yhdysvalloissa esimerkiksi diabeetikoille seuraamaan insuliinitasoa.

Sähköisillä implanteilla voi myös lääkitä. Muutamat Parkinsonin tautia sairastavat potilaat saavat jo aivoihinsa sähköistä stimulaatiota, joka tukee heidän aivotoimintaansa. Sen avulla he pystyvät taas käyttämään käsiään, pitämään ruumiinsa ryhdissä ja kävelemään, vaikka olisivat sairauden takia kertaalleen menettäneet nämä kyvyt.

Aistimme, hermostomme ja aivomme ovat sähkökemiallinen järjestelmä. Olemme tottuneet siihen, että lääketiede näpelöi meitä ennen kaikkea kemiallisesti, siis lääkkeillä. Sähköinen näpelöinti toimii siinä missä kemiallinenkin, Warwick sanoo. Päänsärky paranisi sähköllä siinä kuin lääkkeilläkin.

Meille enää pieni askel

Sama tekniikka, joka paikkaa sairaiden ja vammautuneiden menettämiä kykyjä, voi tehdä meistä superihmisiä. Kohta me olemme sellaisia. Kuuden miljoonan dollarin miehiä. Terminaattoreita.

– Kolmen–neljänkymmenen vuoden päästä kyborgit hallitsevat ja ihmiset ovat vain alalaji, professori Warwick ennusti, kun hän viime keväänä kävi Helsingissä luennoimassa Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen Radical Futures Forumissa.

Moni kulkee jo nyt päivät pitkät kännykän nappi korvassa. Siitä ei ole kummoinen askel ihon alle asennettavaan implanttiin, joka tekee kännykästä kiinteän osan ihmistä.

– Miksi tyytyä siihen, Warwick kysyy. – Eikö puhuminen ole vajavainen tapa vaihtaa ajatuksia, jos kykenemme kytkemään aivomme yhteen ja voimme saada toisen tajunnan suoraan omaan päähämme?

Tai jospa verkottaisimme aivomme tietokoneen kanssa ja saisimme massoittain lisää muistia ja laskuvoimaa? Entä jos hankkisimme uusia aisteja?