"Meidän joulunviettomme alkaa oikeastaan jo 22.12, jolloin pakkaamme miehemme kanssa auton ja lähdemme ajamaan kohti savoa vanhempieni luokse. Auton perä on yleensä täynnä jouluherkkuja ja tuliaisia sekä lauhjoja joulunviettäjille.
Aatonaattoaamuna heräämme aikaisin, koska perinteisiimme kuuluu käydä laulamassa joululauluja eräälle vanhalle maatalon emännälle kello kahdeksalta. Siellä alkaa hiljentyminen kohti joulun sanomaa. Vanha emäntä tarjoaa aamuhämärissä laulun päätteeksi kahvit ja kertoilee muistelmia vanhan ajan joulusta.
Aatonaattopäivä menee tehdessä viimeisiä siivouksia, kaupassa ravatessa, viedessä naapureille joulukukkia ja illalla laitetaan kinkku tuvan uuniin. Illan hämärissä saapuu muut joulun viettäjät, siskoni perheineen ja veljeni. Tupa täyttyy iloisista villasukkajaloista. Lapset menevät nukkumaan aatonaattona hyvissä ajoin ja aikuiset pakkailevat viimeiset käärettä vailla olevat paketit. Keskiyön aikaan vietetään aikuisten kesken kinkunkastajaisia, kastetaan tuoretta leipäviipaletta kinkun rasvassa, tämä on ukin keksimä perinne.
Aattona heräämme kinkun tuoksuun ja yleensä aattomaamuna saamme leivän päälle jo kinkkua :) Aamukahvin jälkeen alamme äiti-muorin ja siskoni kanssa häärätä keittiössä, lapset on usein laitettu ulos tai ukin mukaan kylille toivottelemaan hyvää joulua lyhteiden ja laulujen kera.
Puolenpäivän aikaan kaikki on valmista, kuuntelemme Turun kirkon kellojen lyönnit ja joulurauhan julistamisen Prinkkalasta. Samalla lusikoimme riisipuuroa ja sekahedelmäsoppaa pirttipöysän ääressä.
Sitten kuuntelemme yle radio ykkösestä ohjelmaa "kuusta koristellessa" ja ukki ja lapsenlapset koristelevat tupaan tuodun kuusen. Veljeni lämmittää pihasaunan ja kylvemme ennen kello kolmea, jolloin osa lähtee kirkkoon ja viemään isovanhempien haudalle kynttilän. Yleensä minä jään äiti-muorin kanssa valmistelemaan illan ateriaa, johon kuuluu kaikki perinteiset jouluruoat silleineen, kinkkuineen, lohineen ja laatikkoineen. Ukki tekee yleensä smetanamätiä, josta alamme haaveilla jo näin lokakuussa!:)
Muiden tultua kirkosta, aloitamme ruokailun jouluevankeliumin lukemisella. Ruokailu kestää yleensä pitkään.
Kun ruoat on lopulta saatu korjattua pois, alkaa pikkuväki jo malttamattomasti katsella ikkunoista ulos pimeään. Isossa kamarissa ukki soittaa viululla joululauluja ja veljeni säestää. Tässä vaiheessa on perinteisesti äiti-muorin ja siskoni joulu-tirautuksen aika; kyynelet muistoille ja onnelliselle joululle. (Olen itsekin uhkaavasti liittymässä tähän tirauttelu-jengiin)
Lopulta kuuluu porstuasta kilinää ja pukki (jonka sanotaan olevan ukin veljen näköinen) tulee.
Lahjat avataan yhdessä tuvassa. Pukille myös lauletaan lähtiäisiksi.
Lahjojen avaamisen jälkeen veljeni tai ukki käy laittamassa saunan uudelleen tulille ja menen usein mieheni kanssa joulukahvien jälkeen viipyileviin jälkilöylyihin.
Yömyöhään, lasten mentyä nukkumaan, saatamme lähteä mieheni tai siskoni kanssa vielä yökävelylle hautausmaalle katsomaan kynttilämerta.
Joulupäivänä nukutaan pitkään ja joulunvietto jatkuu raukeissa tunnelmissa. Syödään, saunotaan, musisoidaan ja ulkoillaan. Tapanin iltana lähdemme kohti omaa kotia."