Olimme 23 km Iisalmesta korpeen päin olevassa kylässä siis kuusi päivää. matkustin jaakon seurassa jotain kuusi tuntia sinne, ja kaikki odottivatkin meitä wanhassa kartanossa. myö tytöt oltii Helene nimises huonees ja se koko mesta oli pelottava. sellane silent hill tyyline. se oli erittäin karmivaa kävellä siellä tuntikausia täysin pimeässä keskellä ei-mitään, mutta samalla tunsi olonsa todella kotoiseksi, niinkuin totesimme jaakon kanssa. näimme polttavan drontti edwardin (?), lentäviä taskulamppuja, styks virran, fangorin metsän, kalmansuot, sinisiä laitosmaisia valoja pimeydessä, teurastamon, ja vaikka mitä jännää. oli kyllä kaiken kaikkiaan hurmaava kokemus, pari hoitoakin oli, mutta niistä ei sitten puhuta. ruoka oli hyvää ja altaat kivoja. ilman Marilyn Mansonia en olisi varmaan selvinnyt.