Olin kävelemässä rauhaisasti portaita ylös, kun mieleeni tuli loistava idea. "Näin toteutan aprillipilani", ajattelin. Olin jo perumassa ideaani, kun tajuntaani iski, että tämä saattaisi olla ainoa tilaisuus tehdä näin. Lähettyvilläni oli kyllä Kiia ja Roosa, ystäväni rinnakkaisluokalta, mutten antaisi heidän häiritä loistavaa pilaani. Minua pelotti, käteni hikosivat ja vilkuilin hermostuneena ympärilleni. Kaikki tavallaan sumeni näkökentässäni, lieneekö johtunut siitä, ettei minulla ollut silmälaseja päässäni. Kuulin jo, kuinka opettaja huutaisi ja ystäväni kiljuisivat pelokkaina, jos tekisin tämän. Silti ymmärsin, että se olisi vain kaikkien parhaaksi. Ei ollut enää mahdollisuutta perua, olin jo melkein saavuttanut päämääräni. Sydämeni alkoi hakkaamaan ja adrenaliini virtasi suonissani kohisten. Yritin hillitä käsieni tärinää, mutta turhaan. Kokosin kaiken rohkeuteni, ja tein sen, minkä monet ovat jo aikapäivää sitten halunneet tehdä, mutta eivät olleet uskaltaneet.
Siitä se lähtisi, kävelin porraskaiteen luokse, otin siitä kiinni käsilläni, ja punnersin itseni ylitse. Olin kiivennyt portaiden keskitasanteelta ylätasanteelle porraskaiteen avulla. Siinä samassa, kun ystäväni huomasivat minun olevan kunnossa, he tajusivat tilanteen koomisuuden ja ympärilläni helähti naurunremakka. Silloin tajusin sanoa: Aprillia aprillia, syö silliä, juo kuravettä päälle!