"Jos sua ei ois ollut,
niin olisin keksinyt sut.
Ois susta samanlainen tullut,
mitään en ois muuttanut.
Ohikulkijat luulee,
minun seinille puhuvan.
Tyhjyyteen he sanovan mun kuulee,
sua aina rakastan.
Tahdon susta kiinni pitää,
vaikken sua oikeasti en nää.
En tahdo irtikään päästää,
taas ilmestyt vierellein.
On pakko itseään säästää.
sen velkaa sulle jäin.
Olet jokaikinen yön ääni,
kukkamerestä poimin sut.
Hyvä ajatus sisällä mun pääni,
kun elämä on suuttunut.
Oot valona mun tiellä,
silloin kun on vaikeaa.
Hullummaksi olisin tullut vielä,
jos sua ei ois ollutkaan.
Jos sua ei ois ollut,
niin olisin keksinyt sut.
Vuoteeseeni kuvitellut
sulle kadulla puhunut.
Hiljaisuutena öissä,
riviivoissa pihakoivun.
Ilman sua oon kuin vöissä,
ilman sua lakastun.
Saanhan susta kiinni pitää,
vaikken sua oikeesti en nää.
En tahdo irtikään päästää,
taas ilmestyt vierellein.
On pakko itseään säästää,
sen velkaa sulle jäin.
Olet jokaikinen yön ääni,
kukkamerestä poimin sut.
Hyvä ajatus sisällä mun pääni,
kun elämä on suuttunut.
Oot valona mun tiellä,
silloin kun on vaikeaa.
Hullummaksi olisin tullut vielä,
jos sua ei ois ollutkaan.
Ei sua minusta voi erottaa,
jäit osaksi mieleni maisemaa.
Kiitos,
kun olit totta hetken,
nyt mun täytyy tästä jatkaa.
Vierelläni teet loppuretken,
vaikka se olis kuvitelmaa.
Olet jokaikinen yön ääni,
osa lempeä valon kajoa.
Kesäsateena saavut elämääni,
en kuivuuteen hajoa.
Oo valona mun tiellä,
silloin kun on vaikeaa.
Hullummaksi olisin tullut vielä,
jos sua ei ois ollutkaan."