IRC-Galleria

Snow.

"murheisille sydämille
kärsiville, kaipaaville
petetyille, jätetyille
raskaan taakan kantajille
lasi täyteen
se malja vain sua oottaa"

Siis tuolla ne huutaa mun ja Nellin nimii.

Pidetään huolta siitä, ettei tule naulanreikiä. Lue koko tämä kertomus aina viimeiseen lauseeseen asti. (Tärkeintä onkin lukea viimeinen lause)

Olipa kerran pahantuulinen pikkupoika. Hänen isänsä antoi hänelle pussillisen nauloja ja sanoi, että joka kerran kun hän menetti malttinsa, hänen tuli vasaroida yksi naula aidan takaosaan.
Ensimmäisen päivän naulasaalis oli 37 naulaa. Muutamien viikkojen aikana poika oppi hillitsemään kiukkuaan ja päivittäin naulojen lukumäärä yhä pieneni. Hän huomasi, että oli helpompaa hillitä itsensä kuin takoa nauloja aitaan.
Vihdoin koitti päivä, jolloin hän ei kertaakaan menettänyt malttiaan. Hän kertoi siitä isälleen ja tämä ehdotti, että poika vetäisi aidasta pois yhden naulanjokaisena sellaisen päivänä, jolloin hän ei kiivastunut.

Päivät kuluivat ja lopulta nuorukainen voi vihdoin kertoa isälleen, että hän oli poistanut kaikki naulat. Isä johdatti pojan kädestä pitäen aidan luo. Hän sanoi: 'Olet tehnyt hienoa työtä poikani, mutta katsopas aidassa olevia reikiä. Aitaa ei koskaan enää saada entiselleen. Vihapäissäsi sanotut sanasi jättävät juuri tämänlaisia arpia. Voit iskeä veitsen toiseen ihmiseen ja vetää sen ulos. On ihan samantekevää, kuinka monta kertaa pyytelet anteeksi - haava on yhä olemassa. Sanoilla aiheutettu haava on aivan yhtä paha kuin ruumiillinenkin'.
Ystävät ovat tosi harvinaisia jalokiviä. He saavat sinut hymyilemään ja rohkaisevat sinua onnistumaan. He kuuntelevat meitä, he lausuvat meille kiitoksen sanat ja haluavat aina avata sydämensä meille.

Osoita ystävillesi, kuinka paljon heistä välität.
Suo minulle anteeksi, jos joskus jätin sydämeesi naulan reiän..

Josefina lähtee taas Samille päiväunien jälkeen ja tulee näillä näkymin vasta perjantaina...
Ellen sit soita huomenna jo, et tuo pirpanan kotiin..

Ehkä mä vielä joskus osaan nauttia vapaa-ajasta... <jännä>
Huoh.

Helvetin hartiat!

:@@@@@@@@@@@@@@@@@@@@@@@@@@@@@

Mikäs helvetti mun päät vaivaa?! Taiks nii, hartiat mulla on ihan helvetin jumissa.
Meinaan aamulla särki taas pää ja jouduin ottaa särkylääkettäki. Vaikutti aika kauan, mut nyt alkaa jomotus taas lääkkeen vaikutuksen loputtua! Vasen hartia särkee oikeen perkeleesti ja vetää päänsäryn koko vasemmalle puolelle ohimoon asti!



RAASTAVAA!

Mua ottaa päähän!
Niin paljon.
Enkä osaa ees ajatella, et mitkä kaikki asiat ketuttaa.
Pää ihan sekasin ja mieli menee siksakkia.
Huoh..

Nelli<sydän>

Tänään tuli mun kamera huollosta!
Salamayksikkö oli vaihdettu. Komiaa, nyt sitten toimii.
Uus muistikorttihan tuli jo edellisperjantaina, vanha kortti kun näytti vaan jotain helvetin toimintovirhettä. Uudet ladattavat patterit pitää tuohon ostaa. Noi kyl toimii vielä, mut aika finitto alkaa olee. Nyt sit saan taas otettuu kunnolla kuvii mussukasta. Niinku niit ei sit nytki olis tullu otettua...

Päänsärkykin loppu päivällä, ku join kahvii! <jännä>
On tainnu kroppa liikaa tottuu kahviin...
En mä usein juo, mut useammin kuitenki ku joskus.
Hartiat ihan jumissa, ni laukasi nyt oikeen kunnon jomotuksen, mut kahvi autto vähän.
Tarvii varmaan alkaa juomaan joka päivä!!!

Oltiin tänään äitin tykönäkin neidin kanssa.
Josefina leikki taas ihan innoissaan Sannin ja Joonaksen kanssa.
Kokoajan sai olla varuillaan, ku tää nuorimmainenki oli lattialla yhdes välis ja Josefina ei oikeen tajuu, et joku voi olla vielä pienempi ku hän.

Muru ottaa muuten ihan hirveesti jo askelii!
Siis sillai jos näkee, et mä olen lähellä ottamassa kiinni tai jos lähellä on esim sohva taikka pöytä, ni uskaltaa ottaa muutaman askeleen, että pääsee paikasta a paikkaan b. Mut ei lähe sillai muuten vielä, hiukan vaatii vielä uskallusta. Mut ei oo kiire, kyllä se siitä sitten ajallaan! Niin hienoa, mun vauvasta tulee kohta kirjaimellisesti taapero! Vaikka onkin silti AINA mun vauva.

Pää särkee oikeen julmetusti!
Lääke ei auta, nukkuminen ei auttanu eikä toinen lääke auta.
HELVETTI!!