Piinaava ikäväkin loppui.
Oltiin ulkoilemassa pulkan kera.
Josefina ensin vähän pelkäs pulkkaa, kun piti niin kovaa ääntä, ku oikastiin vähä yhen hiekkatien kautta ja siel ei sit ollu lunta ihan hirmusti, ni kivet krohisi pulkan pohjaan. Mut sit kun päästiin kunnon pyörätielle, mis ei ollu kivii, ni pulkasta alkoi kuulua vaan, et "Laa, laa, laa..."
Kaupassa käytiin ja sen jälkeen vähän köpöteltiin pihassa ja tää mamma napsi valokuvii. <jännä> Oli kivaa, molemmilla. <rakas>Mentiin sit vielä äitin tyäkkin poikkeemaan. Tai no, monta tuntia me siellä taas oltiin.
Kotiin kun tultiin, ni neiti oliki valmis unten maille. Puuroa naamariin ja eiku sänkyyn.
Mä sit kattelin BB:n ja touhusin jotain ja nyt meen ite kans nukkumaan.
HYVÄÄ YÖTÄ MURUT!
