IRC-Galleria

Lauantaipäivä meni kokonaan junassa. Kolmetoista tuntia istuin/makasin hytissä, noin tunnin välein kävin vessassa ihan vaan sen takia että olis jotain tekemistä. Kolmetoista tuntia yritin keksiä jotain tekemistä kun lapset itki ja teinipojat kiroili viereisissä hyteissä. Kolmetoista vitun tuntia junassa vanhempien kanssa!
Tietenkin VR teki elämästäni helpompaa siten, että juna oli tunnin myöhässä (onneks vaan tunnin verrattuna siihen viiteen ja puoleen tuntiin, mikä oli menomatkalla..).
Kahen aikaan yöllä saavuttiin sitten Helsinkiin ja aateltiin mennä nopeesti hakemaan auto, että päästäis nukkumaan. VR teki taas elämästäni helpompaa, sillä Pasilassa oli käyny joku juttu, eikä autovaunut päässy liikkumaan. Tunti ootettiin sitten odotushuoneessa. Ja siellähän helvetti pääs valloilleen.
Kaikki oli märkää ja kylmää ja oli hirvee vessahätä. Taas lapset itki ja tällä kertaa teinipojat oli niin väsyneitä, että ne anto koirien haukkua rauhassa ilman kiroilemista. Siellä oli jotain ulkomaalasia jotka ei tietenkään osannut käyttäytyä vaan huus kovaan ääneen ja rupes selittää kaikille kaikkee eikä kukaan ymmärtäny mitään eikä ne tietenkään osannu englantia. Tällänen ois normaalitilanteessa naurattanu mutta siinä vaiheessa rupes kiehumaan niin pahasti et pakko laittaa iPod korville. Eipä aikaakaan, kun iPodista loppu akku, koska oli liian kylmä. Joku ihana ihminen meni sitten laittamaan odotushuoneen telkkarin päälle, mutta ei osannut käyttää sitä, koska siinä oli sisäänrakennettu digiboksi eikä niitä tietenkään kukaan saa päälle! No, ne sai sen sitten päälle ja sieltä tuli curlingia. Ei täs mitään, aattelin ja rupesin kattoo sitä. Ei ees enää haitannu että oli kylmä ja märkä ja vessahätä ja hälinä ympärillä ja räkäsiä vauvoja lattioilla. Sitte joku idiootti lapsi tuli siihen mun ja telkkarin väliin ja olin niiiin lähellä heittää sen seinään. En sit ehtiny koska sen faija huus sitä: "Antonius (KELATKAA MIKÄ NIMI VITTU KUKA ANTAA LAPSELLENSA TOLLASEN NIMEN) tuutko siitä telkkarin edestä pois." Ja sen perässä tuli sen itkevä pikkuveli Julius (IHMISET MIETTIKÄÄ MITÄ NIMIÄ ON HYVÄ KÄYTTÄÄ JA MITKÄ NIMET TUOMITSEE TEIJÄN LAPSET IKUISEEN LUUSERIUTEEN) joka itki vaan enemmän ja enemmän mitä lähemmäs se tuli sen vanhempia. Seki oli räkänen. Ja äänekäs. Ja btw aina jos yritin puhuu äitille ni sen piti kysyy kolme kertaa "ai mitä" koska se ei kuullu mitä sanoin. Normaalitilanteessa oisin taas vaan nauranu sille mut nyt rupes taas kiehuu joten tärisin tuskissani. Ainiin mahaki oli siis kipee.
No sitte ne autovaunut lopulta tuli ja iskä meni hakee autoo. Mentiin äitin kaa sit oottaa siihen pihalle ja siihen tuli kolme veljestä, oisko nuorimmainen ollu jotain neljä ja vanhin joku kymmenen. Ne rupes sit leikkii siinä lumessa ja heitti mun kalliiseen laukkuun (jossa oli mun kallis DVD-soitin ja kallis huivi ja vähemmän kallis kännykkä) lunta. Siirsin vaan laukkua kauemmas niistä. Sen jälkeen ne aatteli et ois hyvä idea ruveta heittelemään nallejaan ilmaan kymmenen senttiä mun edessä ja huutamaan "KARHUUUU KARHUUU KARHUUU". Vannon etten oo koskaan ollu niin lähellä hakata pikkupoikaa. Olin jo ottamassa sen kurkusta kiinni, mut sit näin äitin ilmeen joka sano selvästi "älä sano mitään, älä koske mihinkään, auto tulee kohta ja päästään kotiin". Sellanen oli mun lauantai.