IRC-Galleria

Osa 1 – Esittele itsesi ja elämäsi noin suurin piirtein

Öö...oon Janita 13v (97) mun perheesee kuuluu 2 veljee, sisko, isä ja äiti. Meil on kissa ja koira. Oon sinkku. Harrastan pesäpalloo.

Osa 2 – Eka rakkaus
Osa 3 – Minun vanhempani
Osa 4 – Tätä olen syönyt tänään
Osa 5 – Parasta musiikkia
Osa 6 – Minun päiväni
Osa 7 – Paras ystäväni
Osa 8 – Kouluaikani
Osa 9 – Uskoni
Osa 10 – Rakastan
Osa 11 – Sisarukseni
Osa 12 – Käsilaukussani
Osa 13 – Tällä viikolla
Osa 14 – Mitä minulla oli päällä tänään?
Osa 15 – Unelmani
Osa 16 – Eka suudelmani
Osa 17 – Mieleisin muistoni
Osa 18 – Mieleisin syntymäpäiväni
Osa 19 – Kaduttaa
Osa 20 – Tässä kuussa
Osa 21 – Ikimuistoinen tapahtuma
Osa 22 – Paras muisto viime kesältä
Osa 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin
Osa 24 – Tämä saa minut itkemään
Osa 25 – Jos saisin toivoa mitä vain
Osa 26 – Pelkään
Osa 27 – Suosikkipaikkani
Osa 28 – Ikävöin
Osa 29 – Tähän pyrin
Osa 30 – Soittolistallani
Osa 31 – Viimeinen hetki josta haluan tässä kertoa

Joo, mä istun himas yksin,
mul on puhelin kädessä ja puolityhjä vodkapullo toisessa kädessä.
Mun pitäisi soittaa, tai edes tekstaa,
mutta tässä vaihees tuntuu niin pahalta, etten kehtaa.
Sun kuva pyörii mielessä, kyynel valuu poskel.
Yritän olla mies, mutta niin paljon se vaan koskee.
Mä olen heikko, mä rakastan sua vieläkin,
Elättelen toiveit', et sä tunnet niin itsekkin.
Muistatko ku me sovittii, et ollaa kavereita,
mut hei! Sillä ylläpitää turhia toiveita.
Ku faktat on faktoi, ja ne me tiedetään.
Niillähän me rakkauskin kielletään.
Sä sanoit mulle viimeks, et mä löydän jonku toisen,
jonku paremman. Mä sanoin: "Helppoo ei ole se, kun tunteet
sua kohtaan ei tuu poistumaan, siks en pysty kehenkään enää
rakastumaan"
Ja meidän suhde alkoi nopeasti ilman päämäärää.
Me tiedettii vaa, et välimatka meitä määrää.
Nyt loppujen lopuks me ei mennä yhtämatkaa,
yritän keksii, miten eteenpäin jatkaa.
Vaik olit kaukana, olit aina mun mielessä,
mun sydämessä, tossa sohval mun vieressä.
Ja kun me oltiin lähekkäin mä aloin turhist suuttuu,
sä sanoit mulle: "Jätkä hei! Nyt sun pitää muuttuu!"
Mut en tarkottanu pahaa, en tarkottanu sanaakaan.
En tajunnut miten katoavaista olla saattaa
nää yhteiset hetket, jotka jäivät vähiin.
Mutta silti kaikest huolimatta mä niin toivon,
et mä voisin sanoo sulle jotain,
millä saisin korjattua elämäni suurimman mokan.
Kun mä päästin sut menemään, sä lähdit kävelemään,
enkä pysty näkemään sua ehkä koskaan enää.
Joo, mun vodkapullo alkaa olla pikkuhiljaa lopussa,
mut ajatukset pyörii edelleenkin sinussa.
Mä mietin, miten saisin sut edes ymmärtämään
ja mun tuskakuva silmissäsi näkemään.
Meillähän oli kaikki hyvin, kumpikaan ei pettäny.
Mikä meni pieleen, sitä mä oon miettiny.
Kun me rakastettiin toisiamme viimeiseen asti
ja sanoin sen sinulle aivan satavarmasti.
Sä olit mun elämässäni liian vähän aikaa,
mut kaikki toi aika; Siin oli jotain taikaa!
Mä tiedän sen syvällä sisimmässäni,
ilman sua tyhjää ja elämässäni
ei ole polkua, jota voisi kulkea.
Enkä haluu ketään muuta enää syliini sulkea.
Joten jos näät mut yksin kävelemässä,
katso silloin pois, mul on kyynel silmässä...

Päivin ja öin sun kuvas mieleen palaa
Vaikka se sattuu silti mietin mä sua salaa
Kynän kautta kyyneleeni sulle vuodatan
Jos saan sut ikuisesti pitää ootan vaik vuosisadan
Jos nyt oves taakse astuisin, niin avaisitko?
Jos soittaisin sulle, niin vastaisitko?
Jos kaikesta pyytäsin anteeks, niin antaisitko?
Jos antaisin sulle kaiken, niin ottaisitko?
Jos oisin surullinen, niin huomaisitko?
Ja jos huomaisit, niin lohduttaisitko?
Jos nyt takaisin tulisin, niin halaisitko?
Jos kokonaan pois lähtisin , niin unohtaisitko?
Tää kaipuu saa mut voimattomaksi
Kaikki on hyvin aina kun me ollaan kaksin
Oot liian kaukana vaik kätes kädessäni tunnen
Oispa kaikki niinkuin joskus silloin ennen