IRC-Galleria

Muistoja kerryi sydämiimme hetken ajan.
Tuli lähtösi aika,
jolloin kotiin sun palattava oli.
Kerroit,
takaisin vielä saapuisit.
Sen mulle sä lupasit.
Kävelimme käsikkäin hiljaisin henkäyksin kohti junaa.
Tunsin sydämeni murtuvan palasiksi.
Jäähyväiseksi suutelit pehmeillä huulillasi huuliani.
Mietin,
onko tämä viimeinen suudelmasi minulle?
Vieläkö luokseni saapuisit?
Silmiäsi en enää pystynyt katsomaan,
kun kyyneleet ne peittosivat.
Astuit junan sisään,
jättäen varjosi luokseni.
Katosit näkyvistä.
Jäin yksin sinne seisomaan kyyneleet kasvoillani,
mutta tänne jään mä suo odottamaan.

näen sinut vieläkin
niin tutut askeleesi
olet aivan siinä
lähellä
kuten aina ennenkin
jo yli toista vuotta

tällä kertaa se on kuitenkin
erilaista.

sinä olet se jota ikuisesti kaipaan.
en pysty muistaa,
koska viimeksi sylissäs olin.
tää kaipuu saa mut toivottomaksi.
ei kukaan tajuu.
miks mua sattuu,
kun sen peitän pimään.

täällä yksin odotan,
kunnes takaisin sä tulisit.

ilman sua ei ehjä sieluni ois,
eikä mulla enää mitään ois.

Tulee aika, jolloin tuskani loppuvat.
Saan hetken, jossa olette ympärilläni.
Silmänne avautuvat näkemään elämäni.
Sydämenne tuntevat piston muistellessa hetkiämme.
Kukaan ei kuullut avunhuutojani.
Kukaan ei tuntenut yksinäisyyttäni.
Kukaan ei lukenut ajatuksiani.
Kysymyksiä tulvii mietteisiinne.
Vastauksia jäätte kaipaamaan.
Runoistani ne tulette löytämään.
Joskus rakkaus saa elämän sekaisin.
Joskus rakkaus tappaa sielun.
Joskus rakkautta ei takaisin saa.
Se murtaa mielen.

Minä hymyilen murheille uudestaan
maailma jatkaa omaa kulkuaan
tänne synnyttiin kuitenkin vain luomaan
omaa näkemystä jonka toinen hajoittaa
kaikki toimikoon miten haluaa
risteilevät polut vielä kohtaa
tasaisesti kohti yhdentekevää kuolemaa

Sun vuokses
Tähdet ja kuun toisin sun luokses,
Hellästi huulias suutelisin,
Syliisi nukahtaisin,
Valoon tähtien ja kuun uinahtaisin,
Käsivarsillas vahvoilla turvassa oisin,
Siihen jäisin,
Enkä pois lähtis vaan luonasi oisin nyt ja aina!
Vuoksesi tekisin mitä vain haluaisit.

katso minua nyt kun katson sinua.

kerro minulle; mitä näet katseessa tässä.

sillä ei ole toivoa paremmasta elämästä,
ei yksinäisyyden oloa parantavasta.

minun katseeni kylpee kylmässä,
se väsyy ikävässä.

se itkee hämärässä
ja eksyy pimeässä.

se huutaa apua elämässä,
salaa kaiken peittää hämärässä,
särkyneenä yksin pimeässä,
kaipaan sinua.

liekki kuin kynttilän,
hitaasti sammuu ikävässä.

hiljaa pimeässä odotan sinua,
pelastajaani täällä hämärässä.

Olen ihan lopussa
kuolema tuntuu olevan ovella

tuska on viiltävä,
joka aamu siihen herään.
siihen tuskaan samaan,
joka elämästäni haluaa
iloni, voimani, valoni.
Kaiken se vaan viee.

Miten saisin keiken järjestyyn,
Kun olen jo pohjalla.
Otatko vielä syliin lämpimään,
suojeletko pahalta vieläkin vai
unohdatko mut kokonaan.
Mut silti haluun sanoo sulle sen et
"sua mä rakastan, enkä ketään muuta."

sua mä jään aina odottamaan,
kun uskon sinuun ja voi luottaa et mua yksin et jätäkään.

Sinua kukaan ei voi korvata,
ajatukseni vaeltavat sinussa,
sisinpäni säveltää rakkaudellisia lauluja.

Minun sydän on yhä sinun,
tää tunne on korvaamaton,
erityinen sinua kohtaan.

Otan sua vielä monta kertaa kädestäkii ja yhdessä tähtiin kuljetaan ,
tuikkisimme aina taivaan loisteessa,
ruusujen lehdissä, aamunkasteessa.

Vielä jonain iltana,
kunnes sinut viimein saan,
luoksein nukkumaan,
löydetään heti rakkauden taikaa,
sut peitoni alle ottaisin,
nukahtaisin sinun rinnalles,
se kaikki kaunista olisi,
hyvää, herkkää, tunteiden viemää.

Annathan minun vielä koskettaa,
annathan yhä rakastaa,
sua kaipaan ja odotan,
kunnes kaikki asiat järjestyy,
aikanaan kai sinut viereeni vielä saan?