IRC-Galleria

Elämässä on niitä hetkiä milloin sä tarviit toisen ihmisen tukea,mutta ei aina löydy sellasta.Kun joilla tapahtuu jotain, tai sillä on huono olo, tai muutenkin vaan ihminen haluu puhua omista asioista jonkun kaverin kaa ja kaverit eivät voi auttaa sua,koska niillä ei oo aikaa tai ne ei jaksa/ei haluu auttaa sua,ja juuri silloin sä alat tajua että nyt pitää toimia itse ja pitää ne kaikki murheet sisällä ja ratkaista ne ongelmat itse ja itkeä niiden takia.Sitten kun se ''auttaminen'' toistuu jo monta kertaa,alat tajua että kaverit itseasias unohtivat sua ja niille on ihan sama mikä olo sulla on,missä oot ja kenen kaa oot eli ne ei huomaa sua.Jonkun ajan pääst sulla vaihtuu näkökulmaa kavereiden suuntaan ja sä et usko enää niitä etkä kerro niille omia murheita enää koska sust tuntuu ett ne ei kuitenkaan taju sua.Jos vaik kaveri kysyy meses ett mitäs nyt on,mä en silti pysty kertoa sille omia ongelmia ja että milt must tuntuu ku se ei kysyy ikinä mult mikä olo on ja eivät voi ikinä auttaa mua,koska sekin painaa päähään aika paljon.En haluu riidellä sen takia kamun kaa,koska se voi ajatella ett oon sellainen nössö ja teini,ja jos sanon ett mul on taas huono olo ja kamu kysyy ett mitäs nyt..jos mä kerron niin se voi sanoo vaa ett joo mee nyt junan alle varmasti se auttaa,niin sekin ei auta vaan lisää paskaa vaik sul on muutenkin paljon kiakkee paska ja mieliala on iha maassa,ja jos mul on huono olo tai sillee ett ei huvita nauraa tai hymyillä niin sitten kaveri vaa ett miks sä oot noin surullinen ja negatiivinen,pitää hymyillä ja nauraa ja elämä on niin kivaa ja kaikkee..mut prkl jos ei huvita nauraa mitä mä sille voin tehä?!entäs jos mulla on jotain ongelmii esim. kotona tai jotain pitäiskö mun silloin nauraa myöski,tai jos esim.kamulla on jotain ongelmii sekin nauraa ja sanoo ett kaikki on hyvin?! ei ainakaan mun mielest!Joo ja anteeks ett oon noin negatiivinen ihminen ja mulla ei aina mene hyvin.
Nyt mun yhel kamul on poikaystävä ja se on onnellinen sen kaa ,se on tosi hyvä asia mä olen iloinen ett sil menee hyvin ja kaikkee,mutta yks juttu on huonoa ett sen poikaystävän takia se unohti kavereita.Se ei ole samanlainen ku ennen,se muuttui melkein samanlaiseksi kun sen poikaystäväkin.Siis kyllä pitää olla enemmän aikaa poikaystävän kaa ja kaikkee ,mut ei tarvi unohtaa kavereita kokonaan,koska silloin kun tulee huono olo niin lähellä ei oo enää ketään kavereist (siis hyviä kavereita).Kun on hyvä olo niin me unohetaan ett mitä hyvää kaverit tekivät meille elämäs ja olivat lähel ku oli huono olo ja olivat aina tukemas meit...mutta silloin ku tulee taas huono olo niin me alamme muistaa kavereita ja pyydää niilt apua ja itkeä niille ja kysyä neuvoja ja niin edelleen......Ihmiset älkää unohtakaa omia kavereita,koska lopuks voi menettää niitä eikä saadaa niitä takaisin...