Vahingossa se kai kaikki alkunsa sai.
Kun olkkarissa moikattiin.
Tuskin puhuttiin,
olit silloin ujo niin.
Ja taisin sitä olla minäkin
Mutta syksyn pimeät illat sut mun huoneeseen toi.
Kuljit yli ne sillat joita itse en mä voi.
Sinuun painaudun, sykkeesi tunnen sun.
Sinut nään vaikka mä silmät sulkisin.
Vasten rintaasi painaudun, tuoksustas huumaannun.
Mielessäin oot minne vain mä kuljenkin.
Rakkaus on sattumaa, rakkaus on sokeaa
Reittejä sen ennustaa ei voi.
Kulkee latujaan noita laitakatujaan.
Se kohtaloita yhteen toi.