IRC-Galleria

Jos nyt on "Maailman paras ystävä" -viikko niin voin ehkä yhdellä kädellä näyttää montako tosi ystävää minulla on. Mutta niitäkin rakastan sitäkin enemmän ja antaisin mitä vain niiden puolesta.

Lapsuus ilman ystäviä on jättänyt jälkensä, mutta olen onnelllinen millainen ihminen minusta on tullut, vaikka en itseäni osaa vieläkään tänä päivänä rakastaa.

Onneksi ystäväni muistuttavat minua siitä, että olen jonkin arvoinen, rakastamisen arvoinen. Ja sen tiedän, että jos rakastan, niin rakastan täysillä, ilman mitään ehtoja. Ja jos vaan voin ja kykenen, seison rinnalla siihen viimeiseen asti.

Olen huomannut että minulla on "ystäviä" joille olen vain hätävara, mutta en kai sille mitään voi, että niin vain on. Aina on löytynyt joku "kiinnostavampi" henkilö, tai sit semmosen seurassa on vain niin "makeeta" olla ja näyttäytyä. Tämä satuttaa, niin naurettaavaa kuin se onkin. Silloin jää helposti unohdetuksi ja varjoon. Olen tottunut siihenkin. Mutta tottunut olen myös siihen, mutta sen verran kunnoitan itseäni etten anna itsestäni tällaisille mitään palasta. En avaa sieluni arkkua, sitä kipeintä, mitä varjelen hautaan asti.

Mutta Kiitos HERRALLE, minulla on rakastava mies, ihana perhe, ihanat ystävät, ihana koti, ihanat koirat, kissat ja hevoset <3 Minulla on kaikki mitä tarvitsen, <3 USKO <3 TOIVO <3 JA SE SUURIN : RAKKAUS <3

http://www.youtube.com/watch?v=nVWYMl2yg1E