Jos jonain päivänä sinustakin tuntuu siltä että itkettää...soita vuorostasi minulle. En
lupaa, että minäkään saan sinut nauramaan, mutta voin myös itkeä kanssasi.
Jos jonain päivänä sinustakin tuntuu siltä, että juoksisit karkuun, älä epäröi
soittaa vuorostasi minulle. En minäkään lupaa pyytää sinua pysähtymään, mutta voin taas juosta
kanssasi.
Jos jonain päivänä et sinäkään halua kuunnella ketään, soita minulle. Tällä kertaa minä lupaan
olla vierelläsi. Ja lupaan myös olla todella hiljaa.
Mutta jos jonain päivänä soitat? ja en minäkään vastaa... tule nopeasti
tapaamaan minua, ehkä minä tarvitsen sinua.
Jos joskus minäkään en huomannut sinua... olen myöskin pahoillani.
Jos joskus minä ajattelin olevani isompi ja parempi kuin sinä, anna
anteeksi. Minä pidän sinusta, älä koskaan unohda sitä. Huonojen ja
hyvien aikojen jälkeen, olen minäkin aina täällä sinulle.
Olen pahoillani kaikesta väärästä mitä ikinä olen tehnyt.
Kirjoitan, jos huomista ei koskaan tulisikaan?
Entä jos minäkään en koskaan pystyisi sanomaan hyvästi tai antamaan vuorostani sinulle
isoa halausta?
Entä jos minäkään en ikinä voisi sanoa olen pahoillani ja että minäkin pidän sinusta?
Jos huomista ei koskaan tulisikaan?