IRC-Galleria

Tee töitä niin, että et muka tarvitsisi rahaa,
>> > >Rakasta niin, kuin kukaan ei olisi ikinä sinua loukannut,
>> > >Tanssi niin, kuin kukaan ei katsoisi sinua,
>> > >Laula niin, kuin kukaan ei sinua kuulisi,
>> > >Elä niin, kuin maailma olisi paratiisi.

Jos jonain päivänä sinustakin tuntuu siltä että itkettää...soita vuorostasi minulle. En
lupaa, että minäkään saan sinut nauramaan, mutta voin myös itkeä kanssasi.

Jos jonain päivänä sinustakin tuntuu siltä, että juoksisit karkuun, älä epäröi
soittaa vuorostasi minulle. En minäkään lupaa pyytää sinua pysähtymään, mutta voin taas juosta
kanssasi.

Jos jonain päivänä et sinäkään halua kuunnella ketään, soita minulle. Tällä kertaa minä lupaan
olla vierelläsi. Ja lupaan myös olla todella hiljaa.

Mutta jos jonain päivänä soitat? ja en minäkään vastaa... tule nopeasti
tapaamaan minua, ehkä minä tarvitsen sinua.

Jos joskus minäkään en huomannut sinua... olen myöskin pahoillani.

Jos joskus minä ajattelin olevani isompi ja parempi kuin sinä, anna
anteeksi. Minä pidän sinusta, älä koskaan unohda sitä. Huonojen ja
hyvien aikojen jälkeen, olen minäkin aina täällä sinulle.

Olen pahoillani kaikesta väärästä mitä ikinä olen tehnyt.

Kirjoitan, jos huomista ei koskaan tulisikaan?

Entä jos minäkään en koskaan pystyisi sanomaan hyvästi tai antamaan vuorostani sinulle
isoa halausta?

Entä jos minäkään en ikinä voisi sanoa olen pahoillani ja että minäkin pidän sinusta?

Jos huomista ei koskaan tulisikaan?

Jes vittu jes

hmm.. miksi sitä uskoo aina kaiken mitä sanotaan.?? immeiset puhuu sulle paskaa viikko toisen perään ja sä naiivina immeisenä tietenkin usot sen.. Sit kun kuulee totuuden niin sattuu.. TIETENKIN! ja edes anteeks pyytöä ei kuulu.. se inhottava katse vaan "voivittu,eienäävoiyhtäänmitäänolempasiisvaanhiljaa" ÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!!

älkää ikinä antako kenenkään satuttaa itteänne näin.. Tai ainakin pidätte huolen ettette jää ilma anteeks pyytöä..

okei??

Hymyile
Hymyile vielä hiukan
Hymyile ja huomaa,
Se ei olekaan painajainen.
Hymyile
Hymyile vielä hiukan
Hymyile ja huomaa,
Et voi enää mitään

Sataa lunta.. tää on varmaan neljäs päivä putkeen..
Kun oli muutama päivä jollon aurinko ihan ,ihan pikkusen irvisti mä ajattelin et ``kevät``
Mutta kun ei niin ei sitten.. Jotenki on kuitenki saatav rintaan sellanen pieni kevät-huuma..

Pitäiskö tempasta oikein kunnolla ja lähtee jonneki sellaseen paikkaan jossa ei ikin muuten tulis käytyy.. nääh.. mä en jaksa..

Jos leikkais hiukset ihan lyhyeks!!? muuten kyllä mut katsu.. iik mä niin pelkään sitä:P

niinpä mä päätin et biletys on ainoa vaihtoehto.. toisin sanoen tyttöjen ilta..
Niinpä kysyn teiltä raakkaani lähdetääkö laivalle???? <3

Tiesiks et jossain afrikan maissa uskotaan et parantuu hiv:istä jos raiskaa neitsyen!!
sairasta!

Mä olen ollu rakastunu kaks kertaa.. seiskalla eka kerran,poika oli ihan älyttömän ihana ja upee ja täydellinen mulle.. ja tärkeä,kuten on edelleenki.. Mut mun oli pakko lopettaa sejuttu koska mä rakastin liikaa.. Ajattelin kk ajan että se poika jättää mut tai että se pettää.. maailma on täynnä kauniita tyttöjä/naisia.. mä en vaan voinu elää sen ajatuksen kanssa ettäkö se joskus tekis mulle vittumaisesti

toinen oli kasi luokalla.. Mä rakastin ja suunnittelin jo kk tulevaisuuden.. sen että oltais aina yhdessä.. ei ikinä erottais.. mut jokin tuliki meidän väliin.. enkä mä tiedä edes mikä.. juttu loppu ennen ku olin itse valmis luopumaan siitä:`( jäi pitkäks aikaa paska fiilis..

nyt mä tunnen että se sama tune vois olla nousemassa pintaan.. mut kuitenki mä pelkään.. pelkään suunnattomasti sitä et historia toistaa itseään.. et joutuu taas luopumaan jostain tärkeästä.. ei uskalla päästää tunteitaan pinnalle kun pelkää..

Maailma on harvinaisen julma paikka...

mulla on ihan älyttömän turha olo.. siis sellanen ettei jaksais liikuttaa edes itteään..
ku sitä miettii taas näitä syvällisiä.. mikä vittu on munki tarkotus??
Eikä sitä ryyppäämällä saa edes niitä ajatuksii pois päästä... se vaan pahentaa.. ja tupakkakin tekee vaan pahaa..

...``tää hymy on vaan pintaa heikkoa,niin pettävää.. ja kun särähtää mä kerään sirpaleet ja hymyilen taas.. ``

yksin on paha olla ja tressi masentaa lisää..
onneks on ystäviä.. ja jumalisia miehiä;) Perkele!

Kauniita unia jaMakeita painajaisia.
ehkä näemme huomenna<3

Synkkä ja harmahtava ilta-aurinko laskee Katan hartioiden takana. Pelottava,tumma varjo lankeaa metsän yli,kuin paiskaten päivän mennessään. Kukaan ei sano mitään,mutta silti ajatukset,ajatuksissa pyörivät kysymykset voi kuin lukea kalvakoilta kasvoilta. kata koskettaa mun kirjottamaa tekstiä vielä kerran "ikuisesti" Kata toistaa mielessään. "Ikuisesti". Se ei ymmärtäny tai ei vaan välittäny, tilanne oli siltä pimennossa. Vasta se "ikuisesti" paljasti.. Mä olin mennyt..
Hiljainen aamunkajo tunkeutu mun hiuksiin. Se hiveli mun pinkkiä ihoani. Mä kuljin ilman kenkiä polttavan kylmässä aamukasteessa. Mun mielessä liikku vaan yks pieni ja sillä hetkellä suloinenkin ajatus; Pakotie, itsekäs pakotie. Mun ajatukset ei enää liikkunu vanhassa vaan ne kuin itsestään poukkasivat tulevaisuuteen. "Miten mä viettäisin viimoset hetkeni täällä? Tässä pienessä tuppukylässä? Ennen mun suurta pakoani pohjoiseen, Mihin mä menisin?" Mä olin jo Katan postilaatikon luona ja tipautin kirjeeni vihreään,sammaloituneeseen laatikkoon.. Naurahdin kun kirje suloisesti kumahti peltilaatikon pohjalle. "ohi on"
Mä kuljin vielä kerran läpi pienen metsän,jossa Katan kanssa vietettiin aikaa. Sillon ennen. Aurinko poltteli ja pisteli mun kulmettynyttä ihoani ja sai kasvoni punertamaan. Tanssin valon ympäröimänä. Jotenki vain annoin sieluni tanssia tuulen mukana ja ruman,likaisen ruumiini lysähtää maahan. Tanssin kauniimmin kuin kukaan koskaa ennen,kunnes joku tipautti mut maan pinnalle. Se jokin itki,se jokin oli tumma ja suttuinen, se jokin oli lukenut kirjeeni: Liian aikaisin. Se jokin oli Tea. Hän iskeytyi syliini ja löi rintaani. Kaaduin sijoilleni maahan enkä osannu liikkua. Mä jymähdin suolapatsaaksi enkä tuntenu yhtään myötätuntoa Teasta oli tullut vaan tumma hahmo joka vaati mua jäämään ja uhkas kertoa jolleki. "ÄLÄ!" ja kun hahmo ei vaan jättäny mua rauhaan,olin julma, myönnän, löin. otin kiven maasta ja löin. Ei verta ja hengittikin. juoksin karkuun. Nyt itkin. Olin likasempi ku luulinkaan.
Mä juoksin ja juoksin. Mun mustat kynityt hiukset oli kuin lyijyä,painoivat,pelottavan paljon painoivatki. "Kuin synti" Joku oli sanonut joskus. Mä päätin nyt nopeesti. Juoksin ylös mäkeä,loivaa mut korkeaa mäkeä,aamuinen hyvä olo oli poissa.. Revin suttuisen ja rujon oloisen yöpaidan päältäni. Polvesta vuosi vertakin. Mä nousin mäen päälle. Sen toinen reuna oli hakattu sepeli-silpuks. Aurinko katosi pilven taakse, harmaan jättimäisen pilven taakse. "ukkospilvi"
Tuuli kosketti alastonta vartaloani. Paksuja pohkeitani. Sääriäni,muhkeaa vatsaani. Mietin miten minä ja pienen pieni eliza,syntymätön pienoiseni pärjättisiin "Pohjoisessa"?? -Hyvin- tuuli kuiskasi -hyvin-. Suljin vihreät silmäni ja annoin tuulen kuljetaa. Ja niin kaksi lasta oli matkustanut pois,kauas POHJOISEEN!
Mäen alla makasi alaston tyttö sateessa ja ukkosessa. Siellä soran ja kivimassan joukossa,kultainen hymy kasvoillaan. Sadepisarat huuhtoivat hänestä kaiken lian pois. Kata luki kirjeen vielä kerran. "Rakas,mä olen pois. Ikuisesti"