IRC-Galleria

Ihan ihmeellistä, istuin tänään auringossa parvekkeella ja join kahvia ja poltin tupakan ja tunsin itseni onnelliseksi. Ihan oikeesti, se on viime aikoina ollut aika harvinaista herkkua. Ainoo mikä vähän laski mielialaa oli se tupakka, en siis vieläkään ole onnistunut lopettamaan, vähentämään kylläkin. Kävin myös kaupungilla, luin Medarissa Iltasanomat ja kävin kaupassa. Illalla mennään vielä spinningiin ihan ekaa kertaa, mikä pelottaa hirmuisesti. Olen saanut töitä Tervakoski OY:ltä joten heikko rahatilanne paranee... Nyt vaan odotellaan että työt alkaa ja sitten sinnitellään ekaan palkkaan asti. Jos saan vielä asumistuen ens kuulle niin hätää ei ole, sen joutuu tosin maksamaan sitten takaisin. Puhuttiin äitin kanssa että mentäis huomenna kaupungille ostoksille. Mä tarttisinkin liikuntavaatteita ja töihin jotain. En tosin tahdo uskaltaa ostaa mitään, kun pelkään että koko muuttuu. Olen nyt laihtunut 8.9 kiloa ja aion laihtua lisää. Tiukkoja vaatteita en silti uskalla ostaa kun pelkään etten laihdukaan. Kaverin kanssa tehtiin diili että laihdutetaan yhdessä. Pitäisi laihtua 7kg ennen Tuskaa, (30.6.). Onnistuu jos en repsahda ahmimaan.

Sain sitten vihdoin uuden maton lattialle. Kissat ainakin tykkäs. Mä en oo vielä päättänyt onko toi punanen piristävä vai ärsyttävä väri. Siellä salillakin on tullu käytyä tällä viikolla jo kolme kertaa ja hybvin on alkanut. Remontoin tässä itseäni ja kotiani. Tulee uusi sänkykin:) Ton vanhan värit ei oikein sovi enää, pitänee laittaa nekin sitten uusiks, viimeistään sitten kun on rahaa taas joskus... (niin, no, en mä tota mattookaan itse maksanut.)

kaksi päivää kissanäyttelyssä, jippii. Eikä vielä edes oman kissan kanssa. Sekin on tässä vielä edessä:) Ihastuin cornish rex-rotuun. (yksi kuva muitten elukoiden kansiossa). Ja koska viikonloppu oli mukava ja kissat kanssa niin tunnen ajautuneeni yhä enemmän kissaihmiseksi. Ei sillä että se jotenkin olisi "pois" koirien rakastamisesta. Mutta onneksi ei ole kiire mihinkään, katsellaan nyt miten tuo Edin "ura" lähtee käyntiin näin aluksi. Tuulilta sain kuulla muutaman kerran että mulle on tulossa kolmaskin kissa. Hmmmm... en pistä vastaankaan, mutta katsotaan nyt, ajan kanssa ja miten olosuhteet tästä kehittyvät. Sitäkun ei yhtään vielä tiedä missä sitä ollaan puolen vuoden päästä, vai ollaanko yhä tässä?

mulla menee hermot ton viimisen tehtävän kanssa. Se ei tahdo valmistua eikä siitä edes ole tulossa kovin hyvä. Tekis välillä mieli lyödä hanskat tiskiin koko homman kanssa. Onneks on noita tassuterapeutteja joiden kanssa voi välillä vähän rentoutua.

Oli joo aurinkoista ja kävelinkin aamulla taas porukoille. Wiljokin tulee huomenna mun luo, vähän pitemmäks aikaa niin tuleepahan lenkkeiltyä. Äitin kanssa puhuttiin että alettas käymään yhessä salilla. Se ois hyvä. Vähän kyllä pelottaa mitä ne tällasesta pullukasta siellä ajattelis... ja kun ei tiedä niistä laitteistakaan mitään eikä mistään miten siellä toimitaan. Huomenna pitää taas hoitaa monta asiaa. Lauantaina meenkin sitten kissanäyttelyyn tapaamaan pari kaveria ja katsomaan näyttelyä. Kun en niistäkään vielä tiedä ihan miten se toimii. Hohhoijaa. Sitämukaan kun saan asioita hoidettua tuntuu niitä aina tulevan vaan lisää... Mut hei, kyl tää tästä, katotaan miten lähtee työttömyys käyntiin. Huomenna työkkäriin, puuh.

No niin, se loppui sittenkin. Mitäs mä nyt sitten tekisin, etten jäis kotiin jumittaan. Ainakin näin ekaks voisin käydä Medarissa kahvilla. Ryypätäkkin vois muttei yksin viitti ja seuraa tuskin saa. Edi yrittää panna mut Kisu ei anna. Tää on toistunu jo usein tällä viikolla. Ois ees rahaa niin vois tehdä kaikenlaista kivaa.

Lauantai ja mä istun yksin kotona koko päivän, vaikka ois ollu aikaa tehä kaikenlaista hyödyllistä. Tottapuhuen tein mä yhen tehtävän. Nyt on enää se kaikista vaikein jäljellä, hui. Huomen täytyy kävellä ghettoon kyläilemään ja hakemaan auto kun tartten sitä maanantaina. Joka tapauksessa, taas on yhestä viikosta selvitty, ehkä ei niin kunnialla, mutta kuitenkin.

No nii, ihan niinku päiviksiä ei ois muutenkin liikaa on tännekin laitettu tällanen hieno mahdollisuus. Voisin kirjottaa ajatuksiani mutta en nyt ajattele mitään järkevää. Kissojen kanssa yrittää tulla toimeen koira, ja aika hyvin on ilta mennykkin, jos toi otus ei haukkuis se vois vaikka asustella mun kanssa. Piru, taas se löysi jonkun kissojen lelun, pitää mennä riistämään se siltä.

Ongelma tän kirjottamisen kanssa on ettei mulle oikeestaan tapahdu mitään. Sitä samaa vaan, töitä ja kotona töllöttelyä, joskus käyn kaupungillakin. Ja sitten taas niitä syvimpiä tuntojani tänne ei viitti kirjottaa ihan julkisesti.

Mut ei se mitään. Toivotaan että noi mun kissat nyt pääsis keväällä näyttelyyn vähän kokeilemaan ja minäkin vähän kokeilemaan. Siis tarkotus ois mennä mutta mikäänhän ei koskaan oo varmaa. Nyt kuitenkin oon ihan innoissani siitä vaikka näyttelyt tosiaan on vasta ihan kesän kynnyksellä. Mitähän tässä odotellessa tekis?

Pitäs keksii jotain siistii joka vähän erottais näitä päiviä toisistaan. Ongelma näyttää aina olevan ettei joko viitti tai ehdi. Aina kun viittii niin teen valintatehtäviä ja sitten en paljon muuta ehdikään. Niiton jäljellä vielä puolet ja aikaa alle kuukausi. Olin laskenu että viikko ja tehtävä mut nyt tällä viikolla ainakin jää puolitiehen, en oo mitenkään ehtiny, se on niin iso tehtävä. Vielä pitäis ommella ja piirtää siihen yks kuva. En kyllä oo laiskotellu niitten kans yhtään mut minkä sille voi että elämässä on muutakin tekemistä ja työt. Töitä tosin ei oo jäljellä taas kun pari viikkoo, ellei tuu uutta jatkoaikaa. Sen jälkeen ei oo tiedossa mitään. Toisaalta kotonakaan ei viittis olla päiviä, ei siitä tuu mitään. Mutta sit ainakin ehtis ja jaksais vaikka mitä hyödyllistä. Lupaan täten itselleni että jos joudun työttömäks teen jotain hyödyllistä niillä päivilläni. Käyn vaikka uimassa tai salilla ja kaupungilla ja kavereita tapaamassa ja teen noi tehtävät loppuun ja vaikka luen. Ai niin ja voisin yrittää jos toi koira sopeutus tänne kerrostaloon niin hyvin ettei Toiska pääse valittamaan siitä kun tää on "niin rauhallinen ja mukava talo". Joo, onhan tää oikeesti.

Mä ainakin tykkään, tästä asunnosta. Oli onni saada tää. Ja asun tässä kyllä niin pitkään kun vaan voin.

Jahah telkasta tulis leffa. Ei jaksa kattoo mutta eikai tässä oo järjellisempääkään tekemistä, vai pitäskö alkaa sitä ompelua harrastamaan. Ai niin, pitäs ommella näyttelyhäkkiin uudet verhot, perhana. Saakohan niitä mistään niin ettei itte tarttis tehdä kun mä oon vähän kehno siinä??