IRC-Galleria

Oli pakko päästä. Praktikumit alko yhdeltä ja kirkko kahdeltatoista.
Mun mielestä tosta messusta puuttui aika pitkälle tunne. Se oli sellasta hyssyttelyä... Mua ainakin kiukuttaa! Miksi kukaan; vanhemmat, opettajat, koulukaverit eivät nähneet, mitä oli tapahtumassa? Miksei nuorten pahoinvoinnille tehdä mitään? Miksi Jumala antaa tällaisen tapahtua? Mirkko sanoi, että nyt olisi sellainen aika, että kysymyksiä voi jättää saarnatuolissa auki. Olen samaa mieltä, ei kaikkea tarvitse ymmärtää eikä voi! Ihmisillä on nyt oikeus olla tyrmistyneitä ja kiukkuisia ja kysellä, miten tämä on mahdollista.
Mutta tapasinpa nyt ainakin tasavallan presidentin :)
Praktikumeista sitten myöhästyinkin ja täytyy sanoa, että oli kyllä vaikea keskittyä niihin kahteen praktikumeissa pidettyyn messuun...
Jälkimmäisessä messussa mua alkoi kyllä naurattaa kun siellä apostolisen uskontunnustuksen sijasta lausuttiin Nikean uskontunnustus ja siinä on kohta "odotamme kuolleiden ylösnousemusta". Mulla tuli mieleen edellisillan näytelmä: "Minä en ainakaan odota kuolleiden ylösnousemusta. Sehän tarkoittaisi, että Jaakkokin heräisi. Se oli niin kamala mies. Heti kun Riitan silmä vältti, se puristi minua takapuolesta, ja se kävi navetassa potkimassa vasikoita mahan alle. Kaikkihan sen ties, muttei kukaan mitään sanonut..."

1. Ruotsin tunnit
2. Praktikum II
3. Näytelmäharkat: roolit on jaettu ja minä oon verovirkailija (#¤%#!!!)... no kai tää on ylennys puuhun verrattuna :/ Pidettiin lyhyet harkat ja mentiin katsomaan meidän ohjaajan ohjaamaa ensi-iltaesitystä "ihmisiä kaupungissa". Sen olivat valmistaneet Helsingin evankelisen opiston draamalinjan oppilaat. Täytyy sanoa, että mulla oli pieniä ennakkoluuloja siitä, millaista taidetta evankelisella yliopistolla syntyy... mutta viimeistään siinä vaiheessa kun toinen puhuja alkoi puhua panemisesta takaapäin, huomasin, etten olisi voinut olla kauempana totuudesta. Leuka kiinni.
Itse asiassa näytelmä oli tosi mielenkiintoinen sekotus Rosa Liksomin ja Anton Tsehovin tekstejä ja loistavia roolisuorituksia. Kyllä diggailin. Me oltiin menty sinne teatterille pimeässä ja kun tultiin ulos, mulla ei ollut aavistustakaan, missä olin. Kysyin siinä joltain, että missä päin on metro ja yksi mies halusi välttämättä lähteä opastamaan vaikkei ollut edes menossa samaan suuntaan. Oli kyllä oikea herrasmies, mut mua alkoi suoraan sanottuna ahdistaa kun se koko ajan huolehti minusta. "Eihän sua palele?" "Varo tuota lätäkköä!" "Tää ei ole Helsingin turvallisimpia paikkoja, mä tuun katsomaan, että sä pääset turvallisesti oikeaan metroon"
AAAAAAAAARRRRRRRRGGGGHHHH!!!!!!!!!!!

Meil oli leffatoimikunnan palautepalaveri. Sen jälkeen mentiin Fransmanniin syömään. Johanna kirosi sitä, miten halpoja kasvisruoat on verrattuna pihveihin. Sitten se kysyi Eskolta, että jos ottaa halvan pääruoan, saako kaksi jälkkäriä. Miä olin tietysti heti messissä. Se tarjoilija vaan ei heti ottanut meitä ihan tosissaan... ja se poika, joka toi ne jälkkärit pöytään oli myös vähän kummissaan. :D
Jos et osaa päättää haluatko mokka creme bruleen vai omenaruukun, suosittelen omenaruukkua. Molempia ei oikein jaksa syödä kerralla, yritin syöttää niitä Terolle... :)

Katsoin nauhalta tuhkimotarinaa... "Vastaa Pullukka!" huutaa Bea ja nostaa puhelimen korvalleen, täsmälleen samalla hetkellä mun puhelin alkaa soida!

:D Spooky!

Annika piti ruotsinkielisen esitelmän. Hän oli kirjoittanut kalvolle apusanoja. Yksi niistä oli analfabetism - lukutaidottomuus. Annika lausui sen kahdessa osassa anal/fabetism...
Ajattelin, että tässä on nyt jotain häikkää, ehkä kirjoitusvirhe... Tarkistin sanakirjasta: analfabetism. Tuijotettuani sanaa joitakin minuutteja tajusin, että se pitää jakaa an/alfabetism, jolloin se itse asiassa vaikuttaa ihan järkevältä sanalta :D Sanomattakin selvää, että meni se itse esitelmä vähän ohi korvien...

Näytelmäharkat oli tosi hauskat. Ja ihan mieltäavaavat. Vaikka jouluevankeliumi on tooosi tuttu kertomus, siinä on paljon sellaista, mitä en ennen oo pohtinut...
Ala-asteella halusin olla enkeli tai Maria joulukuvaelmassa, mutta koska olin ruma tummatukkainen tyttö pullonpohjalaseilla varustettuna, minut laitettiin esittämään puuta. Nyt sanoisin kyllä opettajalle, että noin niinku maantieteellisestä näkökulmasta sillä Marialla tuskin oli vaaleat kutrit... :/ Jos joudun taas puuksi, alan kyllä itkeä...

Ekat jumis II praktikumit ja mun piti toimia heti ekassa jumiksessa apupappina, kai se meni ihan jees... Paineita asettaa noi kanssaopiskelijat, kun ne pitää hiton hyviä saarnoja. Mulla on vielä pitkä aika jännittää omaa messua. Miä pidän ihan viimeisenä meistä jouluyön messun. Oli kiva huomata, että tuolta Lähetyskirkosta, jossa me harjotellaan, on ne kauneimmat joululaulut-vihkon kansikuvat. Eli voin sitten käyttää hyödyksi niitä lasimaalauksia jouluyön saarnassa.

Tänään aamulla: maha on niin kipeä, etten pysty ees liikkumaan, uloshengittäminenkin sattuu. Mikä mulla on???

Tuntuu ku asuisin jossain varastossa... tai lelukaupassa. Mitä miä teen näille kaikille leluille???

Lauantaina oltiin pikkujouluissa LehtoAuton porukan kanssa. Käytiin ensin Cantina Westissä (mun lemppari <3) syömässä ja sit käytiin kattoos se kevät koittaa Hitlerille, mikä ei oikeestaan ollu kauheen hyvä ku väkisinkin vertasin sitä Kaunottareen ja Hirviöön, minkä näin viimeks. Oli tossakin siis hetkensä, se homotalo oli ihana ja Kaskilahti on aina hassu :)
Meil oli Villen kans kisa, jonka moraalinen voittaja oon minä, koska Ville huijaa... :/ :D:D
Janne oli kauhusta kankeena takasintulomatkalla ku yhden työntekijän vaimo/tyttöystävä (semmonen vanhempi täti) oli hiukan otoksissaan ja julisti kovaan ääneen rakastavansa kaikkia asentajia ja sit se lähti kertomaan sen niille kaikille henkilökohtaisesti ja halimaan niitä. Niin että Janecky oli suurin piirtein penkin alla piilossa koko tulomatkan :)

Näin unta, jossa olin jonkinlaisessa suuressa koulussa. Koulun käytävällä tuli vastaan tyttö, jolla oli samanlainen kännykkä kuin minulla. Kännykästä roikkui samanlainen hattivattikilistin kuin minun kännykässäni. Hänen omansa vain roikkui yläpuolelta kännykkää kun minun roikkuu alapuolelta ja hänen omansa oli maalattu mustaksi kun minun on valkoinen. Tytön kännykkä soi. "Ei kai sun soittoääni ole Sentencediä?" minä kysyin. Minun nimittäin on. "Ei vaan Poisonblackiä". Eri bändi, sama laulaja. Tunsin ihan suunnatonta ahdistusta, koska minusta tuntui, että hän varasti identiteettini. Voisiko joku selittää???

P.S. Tätä ennen näin unen, jossa pääosassa oli Kyöstin oikeanpuoleinen sääri :D:D:D

Sviddu nääs mulla on eessäni kaks laatikollista sekalaista SW-tavaraa ja en muka sais katsoa niitä ennenku Janne tulee kotiin... Kidutusta!

...on meidän! *ilkeää naurua*

Harmitti vaan se Dean... luulen, että sille on kova pala luopua kokoelmasta... :'( Olis tehnyt mieli vaan halia sitä, kun se näytti niin surkealta.

Eipä ole pitkään aikaan Maamme-laulu kuulostanut niin suloiselta kuin tänään. Häkkistä en voinut sietää yhtään, mut Räikköstä kannustin kovasti!!

Muista lauluista... Vietin la-su yön Kotkan kirkossa laulaen nuorten laulukirjan kannesta kanteen. Kivaa oli :) mutta nukkuakin olisin halunnut, Jessica!!!