IRC-Galleria

Koitan olla sitkee, en haluis enää itkee, mut niin se vaan menee, et aika korjaa kaikki aikanaan.

01. Kun tyttö kävelee pois luotasi vihaisena, heitä kivellä.


02. Kun tyttö tuijottaa suutasi, sano "joo en oo pessy hampaitani kolmeen viikkoon".


03. Kun tyttö tönäisee tai lyö sinua, nosta syyte.


04. Kun tyttö alkaa kirota sinua, sano häntä noidaksi.


05. Kun tyttö on hiljainen, ole tyytyväinen.


06. Kun tyttö ei ole huomaavinaan sinua, näytä sille keskisormea.


07. Kun tyttö lähtee luotasi, sano että soitat ehkä joskus.


08. Kun näet tytön pahimmillaan, naura sille.


09. Kun näet tytön alkavan itkemään, sano että itkevä tyttö on väärästä päästä märkä.


10. Kun näet tytön kävelevän, kamppaa se.


11. Kun tyttö on peloissaan, kerro pari mehevää verta ja suolenpätkiä-juttua.


12. Kun tyttö nojaa päänsä olkapäitäsi vasten, kysy eikö hän pysty kannattelemaan itse isoa päätään.


13. Kun tyttö on ottanut lempipaitasi, sano häntä transuksi.


14. Kun tyttö kiusoittelee sinulle, suutu.


15. Kun tyttö ei vastaa puheluihisi pitkiin aikoihin, älä sinäkään vastaa.


16. Kun tyttö katsoo sinua epäillen, sano "sä siis tiedät että runkkasin sun mehulasiin?"


17. Kun tyttö sanoo rakastavansa sinua, sano rakastavansa hänen isäänsä.


18. Kun tyttö tarttuu kiinni käteesi, kysy käykö se päälle ja naura.


19. Kun tyttö tönäisee sinua, tönäise se kumoon.


20. Kun tyttö kertoo sinulle salaisuuden, kerro se kaikille.


21. Kun tyttö katsoo suoraan silmiisi, törkkää sormilla hänen silmiinsä.


22. Kun tyttö kaipaa sinua, sano sille että erossa oleminen tekee molemmille hyvää.


23. Kun särjet tytön sydämen, olet päässyt riesasta eroon.


24. Kun tyttö sanoo sen olevan ohi, sano ettei mitään oo ollukaan.


25. Kun tyttö laittaa tämän eteenpäin, hän haluaa pysyä muodissa mukana.


26. Kun olette puhelimessa ja hän ei sano sanaakaan, sulje puhelin.


27. Kun hän on vihainen, haasta lisää riitaa.


28. Kun hän sanoo olevansa ok, sano että päästänsä hän ei ole ok


29. Koska 10 vuotta myöhemmin hän muistaa sinut..., luultavasti ihanana ensirakkautena (aika kultaa muistot)


30. Soita hänelle keskiyöllä hänen syntymäpäivänään kertoaksesi, että hän rupsahtaa pian.


31. Soita hänelle juuri ennen kuin nukahdat ja heti kun olet herännyt, ja kerro meneväsi ryyppäämään.


32. Kohtele häntä, kuin hän olisi ainoa ruma akka maailmassa.


33. Kiusoittele häntä ja suutu jos hän kiusoittelee takaisin


34. Valvo hänen kanssaan koko yö, kun hän on sairas ja naura hänen kurjuudelleen.


35. Katso hänen kanssaan hänen lempielokuvaansa tai lempiohjelmaansa jos hän suostuu katsomaan kun pelaat wowia kuusi tuntia putkeen.


36. Anna hänelle maailmasi (=kyrpäsi)


37. Anna hänen pitää vaatteitasi, jos hän on shemale


38. Kun hän on tylsistynyt tai surullinen, anna hänelle dildo.


39. Tee hänelle selväksi, että hän on tärkeä, ainakin omalle koiralleen.


40. Suutele häntä kaatosateella, ja ala valittaa vesisateesta.


41. Kun hän tulee luoksesi itkien, sano ensimmäisenä: "meikkis on muuten levinny"


42. Soita hänelle ympäri kännissä.


43. Suutele häntä ja sano että hänen henkensä haisee.


44. Kerro hänelle, että rakastat häntä vaikket tarkottaisikaan.


45. Tekstaa hänelle ehkä kerran vuodessa

Mä luulin aika ikävän syö
Ja toivo epätoivoni lyö
Mä luulin päättyy jokainen yö
Valonsäteisiin
Mut se ei olekaan niin

Mä luulin aina jotakin jää
Jota ei pysty hävittämään
Edes silloinkaan repimään
Kun sanoo näkemiin
Mut se ei olekaan niin

Mä luulin että viha väsyy
Suru sammuu tai himmentyy
Mä luulin että kipu häipyy
Menee kadoksiin
Mut se ei olekaan niin

Mä luulin että hallitsen tän
Mun mielen ja mun elämän
Joo, mä luulin että sinä ja hän
Jäätte unohduksiin
Mut se ei olekaan niin

Tahtoisitko jatkaa
siitä mihin kerran jäätiin
Me hullut luovutettiin
vaikka niin pitkälle päästiin

Hengitän suloisuuttasi
lainaa sun tahdonvoimaasi
Kerään mun rohkeuttani,
pääsenkö sinun valoosi?

On usein sama mitä sanot
niin sama mitä teet
Se merkitsee että oot tässä
sun hymy, kyyneleet

Tahtoisitkö jatkaa
Siitä mihin kerran jäätiin
Me hullut luovutettiin
vaikka niin pitkälle päästiin

Ja vielä tulee hetkiä
jolloin on helppo eksyä
Pidätkö minkä lupasit
Pääsenkö sinun valoosi?

Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan
pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle.

Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan. Ajattelin
itsekseni: "Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä?
"Taitaa olla varsinainen nynny."
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle,
pippaloita ja jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani. Hetken
päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti.
He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa
maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan. Hänen
silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon. Hän nosti
päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.

Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä Etsien
lasejaan, kyynel
silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin:
"Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen."
Hän katsoi minuun ja sanoi "kiitos", hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.

Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin
häneltä, miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän
sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa.
Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen
kirjoista. Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa. Hän
vastasi myöntävästi. Pyörimme samoissa porukoissa koko
viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan, sitä
enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.

Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa
kanssa. Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin
paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat
muskelit. Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.

Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä
lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot
jalkapallostipendin turvin. Opiskelisimme eri paikkakunnilla,
mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.

Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja
nimittelin häntä nynnyksi. Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä.
Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.

Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän
oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän
tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen.
Olin joskus kateellinen.

Tuli se suuri päivä. Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten
läimäytin häntä selkään ja sanoin: "Kuule, hyvin se menee!"
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista
kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: "Kiitos."

Hän ryki hieman ja aloitti puheensa.
"Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka
ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista.
Vanhempia, opettajia, sisaruksia, valmentajiakin kenties...
mutta ennen kaikkea ystäviä. Seison tässä sanomassa teille,
että paras lahja, minkä voi toiselle antaa, on olla hänen
ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan."
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä,
jolloin ensi kertaa tapasimme.
Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna.
Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja ottanut kaikki tavarat mukaansa,
ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä
keräämään niitä koulusta jälkeen päin.

Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili.
"Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni
pelasti minut tekemästä jotain kamalaa."
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika
kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään
heikoimmillaan.

Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen
kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden
syvyyttä.

Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä
eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan
suuntaan.


Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1)Voit kopioida tämän omaan päiväkirjaasi
2)tai voit olla kopioimatta viestiä ja toimia ikään kuin se ei olisi
vaikuttanut sinuun mitenkään.

jaahas,Rantamäen tupakanpoltto loppus ny !

MUISTAKAA TÄÄ !!

"Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.”

You've got your dumb friends
I know what they say
They tell you I'm difficult
But so are they
But they don't know me
Do they even know you?
All the things you hide from me
All the shit that you do

You were all the things I thought I knew
And I thought we could be

You were everything, everything that I wanted
We were meant to be, supposed to be, but we lost it
And all the memories, so close to me, just fade away
All this time you were pretending
So much for my happy ending
Oh oh, oh oh, oh oh...

It's nice to know you were there
Thanks for acting like you cared
And making me feel like I was the only one
It's nice to know we had it all
Thanks for watching as I fall
And letting me know we were done..


kiitos ny "<3" -.-