Moro.
Käytiin Tapsun kanssa perjantaina Teatrian itsenäisyyspäivän konsertissa (osassa 1). Eli siis näitähä oli yhteensä kaks näitä konsertteja viikonlopun aikana. Yhtäkää bändiä näistä kolmesta en ollu aiemmin nähny livenä ja olivat ehkä parempia mitä edes ootin. : ) Ja täytyhän niiden olla, koska siinä vaiheessa iltaa oli jo niin pitkä päivä takana, että eipä ihan mitä vaan ois jaksanu lähtee kattoo.
Yleensä porukkaa oli vähemmän mitä kuvittelin. No itseppäisyyspäivän matkailut ainaki osaltaan vieny ihmisiä muualle.
Oli välillä hauskoja visioita siitä mitä sairasta oltais voitu tehä siellä , niinku lähinnä kiivetä sinne lavalle ja viedä esiintyjien juomat ja sit oltas lähetty tyytyväisinä ulos : D no tuo tuli ehkä myös sen puolesta että Teatrian baarihinnasto tuntu liian kovalta sillo : =) en tiiä, pääsiskö sitä sitte koskaa enää takas sinne jos alkas mellakoimaan : D voi olla että ei.
"Reflexion Undying Dreams lyrics"
Seize the passing while
Run as far as you can go
Touch the whirl of wind
Fly and hope that youÂ’ll never fall ( you wonÂ’t fall )
Never lose you home, when the world gets painful and cold
Undying dreams can fall, if you turn your back on hope
And let the darkness veil your soul
All the millions of dreams that youÂ’ve got
Are wiped away with no meaning
And those thousands of hearts that you broke
Are crushed no without any feeling
Despise the one who cares
Hate the one who tries to help
The pain becomes your bliss
When you rely on a truth that doesnÂ’t exist
Now you have lost your home
And the one that loved you most
Undying dreams are gone and your heart is cold like stone
And you still end up alone
All the millions of dreams that youÂ’ve got
Are wiped away with no meaning
And those thousands of hearts that you broke
Are crushed without any felling
You canÂ’t hide all the scars in your soul
They will haunt you cause youÂ’re still bleeding
You have taken this way too far
Just to show and to feel that youÂ’re not alone
In despair you have sacrificied it all
Everything that matters the most