Poikakaverin kanssa pari riitaa on syntyny ihan siitä, kun olen ollu nii mustasukkane. Ihan vaikka vaan sen kaveritytöistä. Asiat on aina kuitenkin saatu selvitettyä puhumalla, onneksi. Yleensä se riita alkaa jostaki ihan tyhmästä ja molemmat mököttää ja jätkä saattaa vaikka häippästä johonki ajamaan viittämiljoonaa autollaan ja tulee kohta takasi pyytää anteeks ja pusipusi halihali. Hah, ollaan meki aika tyhmiä.
Pahinta on kuitenki pelko siitä, että menettää. Nyt kun ajattelee, että hän joku päivä sanoisikin, että ei kiinnosta enää tai jotain mullon toinen. Vaikka tiedän, että niin ei tule kyllä ihan heti ainakaan tapahtumaan ja toivon ettei koskaan, niin siitä pelosta että yhtäkkiä sitä toista ei vieressäs olekkaan, ei mihinkään katoa. En tiedä miten kestäsin sen että menettäisin. En varmaan oikeasti jaksais. Paras kaveri menetti ensirakkautensa aika tasan vuosi sitten ja se oli aika kamalaa katottavaa. Hän ei ole vieläkään päässyt yli siitä jätkästä.
