IRC-Galleria

Savuke on yleisin tupakkatuoteLaki antaa valtuuden säätää asetuksella aineista, joita tupakan ainesosina voidaan käyttää.[1] Asetus sallii tupakan maustamisen sokerilla ja hunajalla sekä korvaamisen vastikkeella. Lisäaineita saadaan tupakassa käyttää ainoastaan mausteena, hajusteena tai käärepaperin liimana. Kääreen on oltava tupakanlehteä, irtotupakkaa tai kasvipohjaista keinoainetta kuten paperia. Sellaisia aineita, jotka aiheuttavat erityisiä terveysriskejä, ei saa sisällyttää tupakkaan.[2] Tupakanvalmistajan tai -maahantuojan on toimitettava valtuutetun laboratorion antama todistus tupakkatuotteensa sisältämistä haitta-ainepitoisuuksista ja lainmukaisuudesta.[3]

Tupakkaa saa myydä ainoastaan pakattuna, lukuun ottamatta sikareita, joita saa myydä yksitellen. Pakkauksiin on sijoitettava varoitusmerkintä, josta säädetään tarkemmin sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella. Tupakkatuotteen pakkaukseen ei saa laittaa mitään merkintöjä, joiden perusteella sen voisi kuvitella olevan vähemmän haitallinen kuin muut tupakkatuotteet. Tämä kieltää mm. niin sanotut "kevytsavukkeet".[4]

Tupakan mainonta ja markkinointi on ehdottomasti kielletty. Kiellettyä on myös markkinoida muita tuotteita tuotemerkillä, joka muistuttaa tupakkatuotteen tuotemerkkiä. Tupakkaa ei myöskään saa myydä kytkykauppana jonkin muun tuotteen tai palvelun kanssa. Tupakan myynti alaikäisille on kokonaan kielletty, mutta suomen laissa alaikäisenä poltto ei ole kiellettyä. Eli jos alaikäinen henkilö on löytänyt tupakkarasian maasta hän saa sen polttaa laillisesti. Purutupakan ja nuuskan myynti on myös kielletty eikä mitään takavarikoitua tupakkalajia saa myydä tullihuutokaupassa. Tupakkaa myyviä automaatteja saa käyttää ainoastaan silloin, jos niille on järjestetty jatkuva valvonta.[5]


[muokkaa] Tupakointikiellot
Tupakointi on kielletty kaikissa julkisissa sisätiloissa. Näitä ovat

päiväkotien lapsille ja oppilaitosten oppilaille tarkoitetuissa sisätiloissa sekä niiden pääasiassa kahdeksaatoista vuotta nuoremmille tarkoitetuilla ulkoalueilla;
virastojen ja viranomaisten sekä niihin verrattavien julkisten laitosten yleisölle ja asiakkaille varatuissa sisätiloissa;
sisätiloissa järjestettävissä yleisissä tilaisuuksissa, joihin yleisöllä on esteetön pääsy;
yleisten kulkuneuvojen sisätiloissa; sekä
työyhteisöjen yhteisissä ja yleisissä sekä asiakkaille tarkoitetuissa sisätiloissa, jollei jäljempänä toisin säädetä.
Ravintoloiden ulkoalueilla tupakointi on kuitenkin sallittu, mikäli ravintolan kokonaistarjoilualue on enintään 50 m². Suuremman ravintolan tarjoilualueesta voidaan varata enintään 50 % tupakoitsijoille. Tupakansavu ei kuitenkaan saa kulkeutua savuttomalle ulkoalueelle tai sisätiloihin ovista, ikkunoista tai tuuletuksen kautta. Myös kansainvälisen liikenteen laivojen ravintoloissa saa tupakoida.[6]

Niissä ravintoloissa, joihin oli rakennettu aiempien määräysten mukaiset savunpoistolaitteet, saadaan tupakoida kolmen vuoden siirtymäkauden aikana. Muissa ravintoloissa tupakointi on sallittu vain omalla ilmastoinnilla varustetussa tupakointitilassa, jonne ei saa viedä ruokaa tai juomaa. Tupakointitilassa ei myöskään saa työskennellä, jollei järjestyksen ylläpito tätä välttämättä edellytä.[7]

Tupakkalain 11 § määrittelee tupakansavun syöpävaaralliseksi aineeksi, jolta työntekijät on suojattava samojen säännösten mukaan kuin muiltakin syöpävaarallisilta aineilta.


[muokkaa] Valvonta ja seuraamukset Suomessa
Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus on tupakkalain täytäntöönpanosta valtakunnallisesti vastaava viranomainen. Paikallisesti lain valvonnasta vastaa kunta, jonka tulee hyväksyä valvontasuunnitelma ja valvoa tarkastuksin tupakan myyntiä, markkinointia ja tupakointikieltojen noudattamista. Mikäli puutteita havaitaan, niistä on annettava korjausmääräys. Mikäli määräystä ei noudateta, asia on ilmoitettava, sen luonteesta riippuen, joko yleiselle syyttäjälle tai tuotevalvontakeskukselle. Määräyksiä voidaan tehostaa teettämisuhalla tai uhkasakolla.[8]

Tupakkalaki sisältää joukon rangaistussäännöksiä, joista useimmissa enimmäisrangaistuksena on sakko. Tupakan valmistaja, maahantuoja tai myyjä, joka mainostaa tai markkinoi tupakkaa, tuomitaan tupakan markkinointirikkomuksesta sakkoon. Jos rikos kohdistuu nuorisoon ja kohderyhmä on suuri tai saatu taloudellinen hyöty merkittävä ja rikos on kokonaisuudessaan katsottuna törkeä, tuomitaan tekijä tupakan myyntirikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Jos joku myy tupakkaa alaikäisille tai myy säännösten vastaista tupakkatuotetta, hänet tuomitaan tupakkalain vastaisen tuotteen myymisestä sakkoon. Jos joku toistuvasti rikkoo kunnan antamia määräyksiä tupakan myynnistä, on hänet tuomittava tupakan myyntirikkomuksesta sakkoon. Syytteen nostaminen näistä rikoksista vaatii kunnan tai tuotevalvontakeskuksen ilmoituksen asiasta.[9]

Henkilö, joka jatkaa tupakoimista tupakointikieltoalueella huolimatta siitä, että valvontaviranomainen tai alueen omistajan tai haltijan edustaja hänelle siitä huomauttaa, tuomitaan tupakointirikkomuksesta sakkoon. Lisäksi tällainen henkilö voidaan poistaa alueelta tai kulkuneuvosta, mikäli se ei vaaranna kyseistä yksilöä. Jos puolestaan alueen, rakennuksen tai kulkuneuvon haltija tai omistaja sallii tupakoinnin tupakointikieltoalueella, antaa tupakansavun kulkeutua sisätiloihin tai sallii tupakointitilassa jonkin muun aktiviteetin kuin tupakoinnin, hänet tuomitaan tupakkalain suojaamistoimenpiteiden rikkomisesta sakkoon.[10]

Toisin kuin alkoholijuomien, tupakkatuotteiden hallussapitoa ei ole laissa kielletty alle 18-vuotiailta


[muokkaa] Parveketupakointi
Korkein oikeus päätti tammikuussa 2008, ettei taloyhtiö voi kieltää parveketupakointia yleisesti yksinkertaisella osakkaiden enemmistöllä. Sen sijaan parveketupakointia voi rajoittaa, kun haitta on poikkeuksellinen ja se kohdistuu konkreettisesti toisiin asukkaisiin. Korkeimman oikeuden tuomio oli yksimielinen.[12] Oikeustieteen professori Jyrki Virolainen esitti tuomion jälkeen, että asian ratkaisseeseen kokoonpanoon kuulunut oikeusneuvos Mikko Tulokas olisi ollut jäävi. Tulokas on näet toiminut 1990-luvun alussa silloisen tupakkayritys Rettingin puolustusasianajajana oikeudenkäynnissä, jossa syöpään sairastunut entinen tupakoitsija vaati vahingonkorvauksia tupakkayhtiöltä. Tulokas itse kiistää jääviytensä ja kertoo, että korkein oikeus oli asiaa ratkaistessaan käsitellyt myös Tulokkaan mahdollisen esteellisyyden ja todennut hänet yksimielisesti esteettömäksi.[13][14] Helsingin sanomien samasta aiheesta kirjoittamassa artikkelissa oikeustieteilijä Antti Tapanila, joka on kirjoittanut väitöskirjansa tuomareiden esteellisyydestä, katsoo, ettei Tulokas ollut esteellinen.[15]