IRC-Galleria

Jos näet lukea tämän, niin todennäköisesti mua vituttaa huomattavasti vähemmän kuin äsken, koska se tarkoittaa sitä, että sähköt on pysyny päällä jo pienen tovin. Ne oli noin tunnin äsken poissa ja räpsyivät taas tusinan kertaa. Perkele kun pistää vituttamaan tämmönen arpominen.
Ostin tänään uuden laukun kun oltiin Jumboilemassa, kengät jäi vieläkin ostamatta.. Mutta ennenkaikkea yleisöä hyvin kiinnostava tieto: mun hiukset on oranssit. En tiedä itkeäkö vai nauraa. Tänään ois kaverin synttärit. En kyllä sitäkään tiedä, että mitä sitä tekisi, tekisinkö mitään. Ehdotuksia?
Joko mä olen tylsä, tai sitten vähäelämäinen. Oi että, jos vaan palkkaisin viihdyttäjän itselleni. Henkilön, joka veisi mut millon mihinkin, itse kun oon vähän turhan laiska lähtemään.

Nyt lähetän tän, ennen kuin ne katkeaa uudestaan. Puhelin silti toimii, vink vink.

Näin muuten toissayönä unta:
Oli niin hulvatonta menoa, että on pakko kertoa:
Oli kaksi hivenen pienikokoisiksi jäänyttä dobermannia, nimeltään Veeti ja Fanni (mistä lie tullut tuokin nimi). Unessa kalju, lyhyt, ja pyöreähkö portsari ojensi kaksi vihaista dobermannia niittipannoissaan ja nahkaremmeissään mulle hoidettavaksi, käskettiin pitää huolta. Karjaisin niille hyvin kovaan ääneen "minä määrään, tanssikaa!" Koirat lähti juoksemaan käsittämättömän kovaa, minä roikuin remmeissä ja lensin perässä
jalat ei koskenutkaan maata. Lopulta koirat huusivat yhteen ääneen "karhu" (joka siis oli puskassa, minäkin näin sen) ja vauhti kiihtyi entisestään koirien noustessa ilmaan; vertaa joulupukin porot-tyyliin.

Siis.. voi että! Autuas on se tunne, kun aamulla herää aikaisin ruokkimaan ja pissattamaan koiran tajutakseen, että hei! mähän voin nukkua vielä just niin pitkään kun tahdon.
Oon suuren osan hereilläoloajasta miettinyt sitä, että miten nyt voi olla joulukuu. Miten voi olla että 21 päivän päästä sisarukset lähtee matkaan. Eihän tästä vittu tuu mitään, saatana.
Oon myös löytänyt uuden kiinnostuksen kohteen: Rob Thomasin. Tai lähinnä This is how a heart brakes-videossa kun se painaa menemään.
Tänään taas katkesi sähköt, tosin vain vartiksi. Mutta hei, olin koko päivän vitkuttanut kasvonaamion tekemistä, hiusten pesemistä ja karvojen ajoa yms mihin vettä voidaan tarvita, myös pyykin pesua. Lopulta tein sen kaiken ja astuin ulos suihkusta niin kappas vaan kun sähköt napsahti pois. Ja juuri ennen suihkua makkarin lamppu pamahti. Onkohan siinä vikaa kun se tuppaa tekemään sitä suht usein. -> Lampun vaihtoon.
Mäihä-jaakko

Tänään ei ollut koulua, heräsin kahdeksalta armottomaan ukkoseen; pimeä huone välähteli ja välittömästi perään jyrinää niin, että ikkunat helisi. Viimeinen salama osui talon välittömässä läheisyydessä olleeseen puuhun joka tuli ryminällä alas, makasin peiton alla Kinkun kanssa ja mietin, että nyt tulee katosta läpi. Eipä tullut. Jyrinä ja salamat lopahti kesken kaiken, ei siirtynyt kauemmas tms, se vaan loppui. Mutta tästähän se vasta paranee:
heräsin uudelleen yhdeltä vain huomatakseni, ettei ole sähköjä. Näin ollen en myöskään pessyt hampaita, käynyt suihkussa, pessyt pyykkiä tai astioita, vaihtanut koirille vesiä tai syönyt muuta kuin puolikkaan paketin dominoja, vähemmästäkin oksettaa. Jääkaapissa toki olisi ollut haaleaa kanaa sekä sulaa voita.. Lopputulos oli tämä: sähköt oli iltapäivällä päällä puolisen tuntia, sammuakseen uudestaan. Puoli kymmeneltä pääsin suihkuun, katsoin telkkaria ja varustauduin ruisleivän ja lämpimän broilerin kanssa tietokoneen ääreen.

Päivän positiivinen: Kinkulla oli totaalisesti into pinnassa päästessään lumihankeen hyppimään, minkäs teet kun on tappijalka ja lunta selkärankaa myöden. Sitä siis tosiaan tuli tänään sen 20 senttiä.

Miksi kukaan haluaa kirjoittaa julkista päiväkirjaa? Eiköhän tämä ollut tässä.