ja kaikki on edelleen samaa, mikäli vaan mahdollista niin inhottavampaa. En jaksa. Peilistä mua kattoo joku vanha kääkkä, en tajua mihin on kadonnut se iloinen tyttö joka jaksoi uskoa hyvään ja parempaan huomiseen...
Ei noiden silmäpussien takaa tule sellaista varmaan enään koskaan löytymään.
Tuntuu että olen umpikujassa... tai siis vaan kujassa, josta ei ole pois pääsyä, pitää vaan mennä virran mukana että ei jää liikaa jälkeen. Mutta mä tahtoisin tästä pois, enkä tiedä miten.