Mä olen s-e-k-a-i-s-i-n ja vähän väsynytkin.
Ajatukset eivät yksinkertaisesti jätä minua rauhaan, vaikka kuinka nätisti pyydän.
Pyydän paljon muutakin, mutta homma ei toimikaan niin helposti kuin sitä luulee.
Aika.
Se on vastaus kaikkeen.
Olen poissaoleva.
Olen poissa.
Enkä äänestä minkään asian puolesta.
Repikää, kunnes olen helvetin kypsä!
Ei taidankin olla tässä.
Olen kiinni tässä hetkessä.
Ja asiat ovat todella sekaisin, mutta kuitenkin järjestyksessä.
Punaisissa lokeroissa.
Tänään ymmärsin jotain.
Ihminen onkin täysin merkityksetön.
Ja kuitenkin hän vaikutti niin paljon asioihin.
Merkityksetön.
Sitä vain hämmästyy, kuinka paljon voi asioihin vaikuttaa.
Olen tässä.
Ja tasapainossa.
Ja ihastunut.
Mulla on jotain sellaista, mitä ei helpolla saa.
Mulla on jotain niin arvokasta, että ilman sitä elämä näyttää negatiivilta.
Heidän persoonansa ja olemuksensa on joskus sydämelleni liikaa.
Mutta se joustaa.
Kauan.
Mä olen niin tässä.
ja mulla on rakkaita ihmisiä.<3