Oon monesti ihmetelly, et miten henkinen ja psyykkinen väsymys saa koko kehon väsymään.. Toisaalta ihminenhän on psykofyysissosiaalinen kokonaisuus, ja kai nuo asiat on sen takia kytkeytyneitä toisiinsa.
On sellanen olo, että pitäis kovasti jaksaa tehdä jotain...Haluaisin nähdä kaikki ystävät nyt ja heti, haluaisin piirtää tuhat kuvaa, jotta saan kasvot kaikille mun ajatuksille...voisin kirjoittaa tuhat tarinaa, jotta saisin hahmotettua ajatukset järjellisesti. Välillä tuntuu, että mun ajatukset on kuin arkisto, jossa kaikki lokerot ja kaapit on pengottu, ja paperit levitetty sikin sokin maahan. Nostan niistä papereista yhden ja siinä on vain osa ajatuksistani. Nostan toisen ja siinäkin on ajatuksia, mutta se ei liity lainkaan ensimmäisen paperin sisältöön.
Toivoisin niin, että saisin nukkua edes hetken. Jos vaikka unessa olisi mahdollista järjestää ajatukset, onko? Miksi mä aina kyselen? Noniin, ja taas. Nyt en kysy enää mitään. Mun täytyy oppia vastaamaan, toteamaan. Silti mulla on sellanen olo, etten halua nukkua. Tai noh, haluan tietenkin, mutta toivon, etten näe unia enää. Jotenkin on sellainen olo, että kaipaisin vain pimeää, tyhjää. En valoa, koska se rasittaa silmiä. Vaikka silmäni suljen, sen valon näkee silti. Se valo pakottaa keskittymään, se ei anna levähtää...ei ainakaan ole vielä antanut. Toisaalta ei sen tarvitsekaan, sillä se haluaa minulle hyvää, kai.
Musta tuntuu ihan siltä kuin haluaisin irtautua hetkeksi tästä maailmasta, ihan sekunniksi tai kahdeksi. Katsoa tätä menoa ulkopuolisena, pimeästä, josta kukaan ei mua huomaisi. Mutta tuo tulee olemaan mahdotonta, sillä ilmeisesti mullakin on valo, ehkä jopa kirkas. En pääse katseilta pakoon vaikka haluaisin, mutta oikeasti en edes halua pakoon. Kuitenkin haluaisin nähdä mitä tapahtuu jos mä poistun...sen hetken kun mua ei ole. Sen pienen hetken, sekunnin tai kaks.
Hmm, mitähän mä tänne oikein kirjotan? (taas kysymys, hitsi!) Jos nyt heitän niin arviolta kourallinen ihmisiä tajuaa mistä tässä puhun. Muut ovat pihalla ja luulevat, että selitän vain omiani, mutta toisaalta nekin on oikeessa.
Mitä mä teen seuraavaksi? (osaisinko lopettaa kyselemisen?!) Mä vetäydyn pois tästä maailmasta, en hetkeks, sekunniks tai kahdeks. Vaikka päiväks. Eikun kahdeks. Haluan rauhaa, aikaa itselleni ja omille ajatuksilleni. Olen jo monesta paikasta kadonnut, tulette huomaamaan. Älkää syyllistäkö mua siitä. Olen todella pahoillani jos joku harmistuu siitä, mutta tämä on vain mun päätettävissä. En halua pahaa mieltä kellekään. Joskus on kai vaan pakko muistaa, että olen itsekin olemassa. Ajattelen, siis olen! Eli kaksi päivää, alkaen tänään illalla...No okei ei ala koska on lähdettävä ulos..:) mutta joku päivä se alkaa ja oon omissa oloissa kaksi päivää..en vastaa puhelimeen en mitään..
Antakaa mun lentää pois.
i still like you<3