IRC-Galleria

Päivästä toiseen
Tuijotan valkoista seinää
Mielessäni
Olen lukittuna pakkopaitaan
Joka on tehty
Päätöksistäni

Minun joka päiväinen elämäni ei vaikuta erillaiselta
Hymyilen mielelläni jos saan muut tyytyväisiksi

Illalla vahva kuori avautuu
Ja kyyneleet purkautuvat jo punertavista silmistä

Ja joikainen kyynel
On toistaan tummempi

Päivästä päivään istun tunteja yksin ulkona
Katumassa asioita ja miettimässä laatikkoani

Lojuu laatikossa vuosi sitten tärkeäksi leimattu esine
Jolla on tuskaa lievitetty

Mutta tänään en ansaitse vapautta kivusta
Tänään en anna veren vuotaa
Enkä jätä itseeni poltto jälkiä

Lasittuneet silmät katsovat valokuvaa
Ja aikaa jolloin kaikki oli helppoa

Lapsuus on vapauden aikaa
Liian nopeasti aikuiseksi kasvanut

Päivästä toiseen iltaisin yksinäisessä huoneessa kaikuu
huuto
Jota en enää jaksa tukahduttaa

Ja hymy nousee huulille
Silmissä on saalistajan katse

Jako mielinen olemus
Tuhoa minut koska vihaat itseäni

Ja koska tiedät tahtoni

Päivästä päivään mieli rapistuu
Olen vain vanha kivinen raunio

Jonka maski alkaa murentua
En jaksaisi enää olla onnellinen

Kiviseltä muurilta katsoin alas tänään
Esti kohtalo tulevaisuuden jälleen

En nähnyt itseni leviävän maanpinnalle
Jatkoin vain matkaani

Tahtoisin vielä kadota
Huomenna tuijotan tyhjin silmin rakasta valkoista seinääni

Ja mietin miksi ajatukseni ei kulje
Ja miksi päätköset ovat yhä sekaannuttamassa...


Vain jotain mitä pitää välillä saada ulos. Ei mitään...