tylsä laiska tyhmä ja saamaton
tää huone huokuu apatiaa. mulla on paljon vapaa-aikaa, vaikka oon töissä ja pikkaisen koulussa, mut se kaikki aika valuu jonnekin, sinne likaiseen viemäriin mistä se ei enää ikinä oo tulossa takaisin. joku päivä mä vielä valun perässä ja pärskytän siellä syvissä vesissä jossain loukussa pimeässä paikassa ja mietin ihmettelen, että tänne ne kaikki lukemattomat toimettomuuden tunnit sitten joutuu kun niitä ei enää ole, korkeintaan kuin muistoissa.
paskaaks tässä valittaa, omapa on elämäni ja omahan on vikani, se että annan pois kaiken sen aikani, minkä ois oikeesti voinu sijoittaa paremmin kuin epämääräiseen kitaranrämpytykseen vailla intohimoa, dataamiseen, tai vaikka ihan vaan seinän tuijottamiseen ja peukkujen pyörittämiseen siinä toivossa että jotain mun elämässä muuttuisi ja tapahtuisi mun tarvitsematta laittaa tikkua ristiin. ehkä joku päivä yleinen saamattomuus vielä todetaan jonkinmoiseksi sairaudeksi ja alan saamaan valtiolta jotain kivaa lääkehoitoa.