IRC-Galleria

Taas
Joku multaan katoaa
Mahdotonta
Silmiään on ummistaa
Ei ole paluuta
Vain muistikuvia
Tulevaisuudessa
Vain muisto menneestä
Ei mahdollisuuta
Unohtaa mennyttä

Siinä hiljaa selällään
Kädet lepää rinnallaan
Ei kuulu puheensorinaa
Elämänlanka katkeaa

Kuolonkorinaa
Voitko ennustaa
Kuka vuorollaan
Hautaan vajoaa

"bring to my grave a black rose
Whenever mighty death chose
To take me at his hand!"

And faith will always find us.
The fucking truth is, that I need you to come back.

Ylpeys ja ennakkoluulo.

Mulla on ikävä sua, mutta mä en tiedä miten mä sanoisin sen. Sua, ja sitä kun sä laulat.

PAHINTA PELKURUUTTA ON SE,
ETTÄ TIETÄÄ,
MIKÄ ON OIKEIN,
EIKÄ TEE SITÄ.</3

Mä haluan istua ja kuunnella. Ihan mitä vain. Olla hiljaa, ihan paikallaan. Liikahtamatta. Polttaa tupakan ja juoda kahvia. Hymyillä. Sitä mä haluan.

Tartuin sinuun
kuin hukkuva oljenkorteen

Mustimmatkin valheet
pysyvät kuulemma pinnalla

Niin kaunista.
I hate you.

Aivan.
Enhän mä ole täydellinen,
kaukana siitä,
mutta eihän meistä kukaan

loppu
Mistä tietää loppuiko se, jos ei tiedä alkuakaan?

You said I was your everything
You said I was the one
You played me and like a radio
You used the love that I had no shame
Put my pain into words
Hold my hand to the flame

Tell me you love me like a star
Tell me you want me wherever you are
Tell me you breathe me till your last breath

Katoan pariksi päiväksi. En välttämättä vastaile puheluihin, joten älkää ottako sitä niin henkilökohtaisesti.

Painun maan alle miettimään asioita ja koitan koota hermojani.

zau!

Mä en enää edes tiedä mitä mä teen. Kuka mä olen ja mitä ihmettä mä oikein ees tajuan?

Musta on tullut yksinäinen, vaikka ihmisiä ympärillä onkin. Oon alkanut nauraa, vaikkei siihen olisi mitään syytä. Ja se nauru, ei ole edes aitoa, sen takia se usein päättyy kyyneliin. En itke enää "turhasta", en itke enää varastoon. En usko enää itkuun. En ole enää ystävilleni se kuuntelija, jolle he voivat kertoa kaiken. En haaveile enää, olen lopettanut haaveilun. En anna itseni enää ihastua kehenkään, hädintuskin annan luvan itselleni hengittää.

En ole enää Laura. En voi olla.. Ei Laura ollut tällainen. Laura ei ollut yksinäinen, eikä tylsä. Lauralla oli aina kavereita ja tekemistä, Laura rakasti haaveilua realistisissa rajoissa. Nyt -- Laura ei ole enää mitään. Lauralla ei ole enää ketään.

Älkääkä yrittäkö tulla puhumaan ja selittämään mulle jtn paskaa, että miten niin sulla ei ole ketään, tässähän me ollaan, ei mikään ole muuttunut. Joopajoo. Te olette siinä, mutta ymmärrä mua. Mä en ole samanlainen kuin te. Mä olen ainut.. tunnevammainen. Mä olen vääränlainen, se heikoin yksilö, jonka kuului kuolla jo silloin heti syntymisensä jälkeen, mutta joku hölmö ihminen tuli ja ryösti mut luontoäidiltä ja pakotti mut kasvamaan isoksi. Nyt, kun olen iso.. mitä minulla on? Yli kaksi vuosikymmentä yksikseni. Aivan yksin.Ja kaikki menee koko ajan huononpaan suuntaa.

se yksi vitun mulkku


this is me

Kaikki päättyy aikanaan
Mua jaksaisi et kuitenkaan
Hyvän vaihdoin kyyneliin
Nyt katsot silmiin sokeisiin
Jotka näki rakkauden
Ikuisesti peläten

Nyt tunnen sen
Pois kaikki luotani virtaa
Epäilen
Mun maailmaa

Maailma on täynnä polkuja ja se on metsistä kiinni
kuka saa kenetkin.
Hän pukee kaasunaamarin,
jottei pystyisi hengittämään ihoni tuoksua.
Ja mä vaan hymyilen katukiville.
Enkä järjestä retkiä.