IRC-Galleria

En tiedä mitä kirjoittaisin.

Hienostellun tarinan siitä, miten olen aivan jumissa, enkä tiedä mitä tekisin erään ihmisen suhteen.
Kertoisin siitä miten tunnen samaan aikaan inhoa ja ikävää.
Siitä miten pelkään ja toivon hänen tekevän jonkin aloitteen ja näin lopettavan tämän naurettavan näytelmän.

Vihjailevan entryn siitä, miten pelkään erään ystäväni pettävän minut. Miten olen koonnut palapeliä hänen sanoistaan ja teoistaan ja huomannut liian usean palan sopivan yhteen ollakseen pelkkää sattumaa.
Siitä miten pelkään koska tuo pommi heitetään minun syliini.

Siitä miten ikävöin. Kuulen korvissani pienen tytön äänen huutavan minun nimeäni pienellä suloisella äänellään. Siitä miten juoksen ikkunaan kun kuulen lentokoneen äänen. Miten sanon innoissani "lentokone" ja tajuan ettei kukaan ole kuuntelemassa.

En tiedä.
Kaikki tuntuu olevan kovinsekaisin.
Niin sekaisin etten osaa kirojoittaa mitään.










pyydän vaan sulje mut syliisis silloinkin,
tartu mun käteeni kuitenkin,
jää vaikka lähtösi liian helpoksi teen.

Sitä on joskus mahdotonta ymmärtää
mitä toisen päässä liikkuu.
Jos liikkuu ollenkaan.
Mahdotonta olla raivoamatta
ja itkemättä
sillä jokin siellä kuitenkin liikkuu.
Eivätkö ihmiset halua nähdä?
Kulkevat sokeina päivästä toiseen,
vapaaehtoisesti.
Menettävät kaiken tärkeän,
kaiken minkä vuoksi aurinko häikäisee.
Hukkaavat itsensä.
Suurin heikkous on kyseenalaistaa toisten voimaa.

Näiden monien kuukausien jälkeen, tunnen sinut liian hyvin.
Meidän suurin heikkous on se, että annamme aina anteeksi.
Syy=tuntematon.

Minut on laitettu aloitusruutuun.
Minulle annetaan mahdollisuus heittää noppia ja edetä.
Avautuminen vie tässä pelissä aikaa.
Takana on liian pitkä aika nimettömien kanssa.

Hänellä on nimi, merkitys.

Till now I always got by on my own
I never really cared until I met you
And now it chills me to the bone
How do I get you alone

Pystyisitkö elää ilman sitä ihmistä ketä viimeksi halasit? Jos et pystyisi, kopioi tämä pvkirjaasi tai muuten menetät hänet pian!

My bed's so cold, so lonely
No arms just sheets to hold me,
Has this world stopped turning?
Are we forever to be apart?
Forever to be apart.

mä tatuoin onnen mun käteen,
se on numero joka tuottaa muille pahaa.

silmät kiinni toivon, että muiden epäonni on mun onni.
kaikki paha,
kokemus,
ajatus,
kapi ja muu on musteena laitettu mun ihon alle
jotta päivittäin muistan miltä se kaikki kiva tuntuu.

tarpeeksi pahaa,
huonoa,
epäonnea,
kipua tuskaa
ja
se muuttuu onneksi
hyväksi.

en ole taikauskoinen
mutta silti varmuuden vuoksi kolmetoista.

Varo, mul on vaikee mieli,
Paha luonne ja ilkee kieli.

Muistatko vielä

Ne hetket pimeässä huoneessa

Muistatko miten siellä tuoksui kylmä ja vastenmielisyys

niinkuin kouluissa on tapana tuoksua

Ja muistatko

Sen äänen joka sai ihon kananlihalle
(Se kun joku raapii liitutaulua
liian pitkillä kynsillä )

Minä muistan

Ja muistan kuinka pelkäsin

Pelkäsin niin että suljin silmät ja peitin korvat käsillä

ja itkin ja nauroin

Ja sinähän tiedät
ettei sitä ole tapahtunut kertaakaan sen jälkeen kun pääsin pois siitä tyhjästä valkoisesta huoneesta

Sinä tiedät että siitä on kauan
Monta, monta aikaa

Muistan kuinka istuin pimeän luokkahuoneen kylmällä lattialla

(Muistan, kuinka sinä olit siinä vieressä
ja kuitenkin niin loputtoman kaukana)

Ja suljin silmät ja korvat ja itkin

ja nauroin
Nauroin neiti tyhjyyden tyhjää ja yksinäistä naurua

Sitä joka ei ollut minun

Ja minä muistan kuinka pelkäsin
(Joka ainoalla varpaankynnellä ja solulla)

pelkäsin ettet sinä sittenkään välittäisi