Päivästä toiseen
Tuijotan valkoista seinää
Mielessäni
Olen lukittuna pakkopaitaan
Joka on tehty
Päätöksistäni
Minun joka päiväinen elämäni ei vaikuta erillaiselta
Hymyilen mielelläni jos saan muut tyytyväisiksi
Illalla vahva kuori avautuu
Ja kyyneleet purkautuvat jo punertavista silmistä
Ja joikainen kyynel
On toistaan tummempi
Päivästä päivään istun tunteja yksin ulkona
Katumassa asioita ja miettimässä laatikkoani
Lojuu laatikossa vuosi sitten tärkeäksi leimattu esine
Jolla on tuskaa lievitetty
Mutta tänään en ansaitse vapautta kivusta
Tänään en anna veren vuotaa
Enkä jätä itseeni poltto jälkiä
Lasittuneet silmät katsovat valokuvaa
Ja aikaa jolloin kaikki oli helppoa
Lapsuus on vapauden aikaa
Liian nopeasti aikuiseksi kasvanut
Päivästä toiseen iltaisin yksinäisessä huoneessa kaikuu
huuto
Jota en enää jaksa tukahduttaa
Ja hymy nousee huulille
Silmissä on saalistajan katse
Jako mielinen olemus
Tuhoa minut koska vihaat itseäni
Ja koska tiedät tahtoni
Päivästä päivään mieli rapistuu
Olen vain vanha kivinen raunio
Jonka maski alkaa murentua
En jaksaisi enää olla onnellinen
Kiviseltä muurilta katsoin alas tänään
Esti kohtalo tulevaisuuden jälleen
En nähnyt itseni leviävän maanpinnalle
Jatkoin vain matkaani
Tahtoisin vielä kadota
Huomenna tuijotan tyhjin silmin rakasta valkoista seinääni
Ja mietin miksi ajatukseni ei kulje
Ja miksi päätköset ovat yhä sekaannuttamassa...
Vain jotain mitä pitää välillä saada ulos. Ei mitään...