IRC-Galleria

Hips Don't Lie

Ladies up in here tonight
No frighting, no fighting
We got the refugees up in here
No fighting, no fighting

Shakira, Shakira

I never really knew that she could dance like this
She makes a man wants to speak Spanish
Como se llama, bonita, mi casa, su casa
Shakira, Shakira

Oh baby when you talk like that
You make a woman go mad
So be wise and keep on
Reading the signs of my body

And I won't deny
You know my hips don't lie
And I'm starting to feel it's right
All the attraction, the tension
Don't you see baby, this is perfection

Hey Girl, I can see your body moving
And it's driving me crazy
And I didn't have the slightest idea
Until I saw you dancing

And when you walk up on the dance floor
Nobody cannot ignore the way you move your body, girl
And everything so unexpected - the way you right and left it
So you can keep on taking it

I never really knew that she could dance like this
She makes a man want to speak Spanish
Como se llama, bonita, mi casa, su casa
Shakira, Shakira

Oh baby when you talk like that
You make a woman go mad
So be wise and keep on
Reading the signs of my body

And I'm on tonight
You know my hips don't lie
And I am starting to feel you boy
Come on lets go, real slow
Don't you see baby asi es perfecto

Oh I won't deny my hips don't lie
And I am starting to feel it's right
All the attraction, the tension
Don't you see baby, this is perfection
Shakira, Shakira

Oh boy, I can see your body moving
Half animal, half man
I don't, don't really know what I'm doing
But you seem to have a plan
My will and self restraint
Have come to fail now, fail now
See, I am doing what I can, but I can't so you know
That's a bit too hard to explain

Baila en la calle de noche
Baila en la calle de día

Baila en la calle de noche
Baila en la calle de día

I never really knew that she could dance like this
She makes a man want to speak Spanish
Como se llama, bonita, mi casa, su casa
Shakira, Shakira

Oh baby when you talk like that
You know you got me hypnotized
So be wise and keep on
Reading the signs of my body

Senorita, feel the conga, let me see you move like you come from Colombia

Mira en Barranquilla se baila así, say it!
Mira en Barranquilla se baila así

Yeah
She's so sexy every man's fantasy a refugee like me back with the Fugees from a 3rd world country
I go back like when 'pac carried crates for Humpty Humpty
I need a whole club dizzy
Why the CIA wanna watch us?
Colombians and Haitians
I ain't guilty, it's a musical transaction
No more do we snatch ropes
Refugees run the seas 'cause we own our own boats

I won't deny, my hips don't lie
And I'm starting to feel you boy
Come on let's go, real slow
Baby, like this is perfecto

Oh, you know I won't deny and my hips don't lie
And I am starting to feel it's right
The attraction, the tension
Baby, like this is perfection

No fighting
No fighting

1. Kuka olet?
2. Olemmeko ystäviä?
3. Koska ja miten tapasimme?
4. Oletko ihastunut minuun?
5. Pussaisitko minua?
6. Anna minulle lempinimi, ja kerro miksi valitsit juuri sen?
7. Kuvaile minua yhdellä sanalla
8. Mikä oli ensivaikutelmasi minusta?
9. Oletko edelleen samaa mieltä?
10. Mikä muistuttaa sinua minusta?
11. Jos voisit antaa minulle mitä tahansa, mitä se olisi?
12. Miten hyvin tunnet minut?
13. Koska näimme viimeksi?
14. Halusitko joskus kertoa minulle jotain, mitä et ole pystynyt kertomaan?
15. Aioitko pistää tämän blogiisi ja katsoa, mitä minä kertoisin sinusta?

Älä itke enkeli, älä itke, paistaa se aurinko huomennakin. Lämpöä tuovat ne pienimmätkin säteet, lupaan sen, uskothan.
Älä itke enkeli, älä itke, pieneenkin kyyneleeseen voi hukkua, mä tiedän sen, vaikka sun sitä vaikea uskoa on.
Älä itke enkeli, älä itke, sakset jätä ruostumaan, niillä vain pahaa voit aikaan saada, usko, sen olen liian monesti nähnyt.
Älä itke enkeli, älä itke, huominen tuo tullessaan vain hyvää. Lupaan mahdottomuuksia, tiedän, mutta usko silti, pienen lohdun sekin tuo.
Älä itke enkeli, älä itke, vaan iloitse siitä, ettet joudu olemaan siellä, maan päällä helvetissä, jossa niin helposti pieni enkeli tallatuksi jää muiden jalkoihin...

Onko taivas olemassa? Se kysymys pyöri mun mielessäni kuin koossa pitävä voima. Enkeleitä ei ole, ei varmasti. Mä tiesin sen, sillä jos niitä olisi, mitään tällaista ei tapahtuisi. Kaikki se puhe enkeleistä lasten vierellä pimeällä metsäpolulla, suojelemassa. Katkera totuus, mä tiesin sen nyt: "Enkelit ovat vain ihmisille silmänlumeeksi luotuja virtuaaliolentoja, joiden tehtävänä on peittää katkeruutta ja onnettomuutta." Totuushan oli, että kaverini oli kuollut eilen. Se oli joku kolari, vain yksi uhri. Että se niistä enkeleistä, jotka suojelevat. Ehkä hän oli jo liian vanha, ehkä enkeleilläkin on joku ikärajoitus. Sori vaan sä oot jo 18. Ei enää enkeliä..! Kaikki varmaan odottivat, että mä en menisi tänään kouluun. - Mutta vastahan eilen... oli äitikin aloittanut nähdessään mut ovella reppu selässä ja käsi kahvalla, valmiina lähtemään. Mä olin automaattisesti noussut aamulla ilman herätyskelloa ja valmistautunut ihan tavallisesti. Paitsi yhtä seikkaa lukuun ottamatta. Mä en edes odottanut puhelimen soivan ja äänen sanovan: - " Huomenta! Missä sä viivyt? Koulussa katsottiin oudosti säälien ja hymyiltiin yököttävän alistuvasti, ihan kun mulle olisi pitänyt tulla siitä parempi olo. Ruokapöydässä oli täysin hiljaista, koska kukaan ei tiennyt mistä puhua ilman, että mä tuntisin oloani huonoksi. Joka puolella, missä mä kävelin, nauru ja puhe loppuivat lyhyeen. - "Toi on sen ystävä... ja sitten hiljaista. Ihmiset näyttiväy ajattelevan, että hiljaisuus auttaa sillon, kun joku, jonka kanssa sä oot kasvanut ja kokenut kaiken, häviää sun viereltä pysyvästi vieden puolet susta mennessään.. Hän oli ainoa, joka todella tunsi mut, tiesi kaiken ja silti ymmärsi... ja rakasti. Me oltiin tavattu jo tarhassa penskoina, kun hän oli kaatunut mun hiekkakakun päälle ja mä olin lyönyt sitä muovilapiolla päähän. Sitten me vähitellen kasvettiin yhdeksi ainoaksi sieluksi, joka halusi löytää maailman. Mä en ollut itkenyt. Muut kyllä, mutta en mä. Mä en halunnut myöntää totuutta. Jos mä itkisin, mä samalla myöntäisin kavrini kuolleen, ja sitä mä en aikonut tehdä, en ikinä. Mä vaan olisin, kunes hän tulisi takaisin, pitäisi mua sylissään ja sanoisi, että kaikki oli hyvin. Se oli mun paras ystäväni, joka tiesi, milloin muhun sattui, vaikka mä yritinkin piilottaa kyyneleeni. Se oli jo kauan halunnut olla enemmänkin kuin ystävä, mutta mä olin vastustellut. Me oltiin eilen istuttu nurmikolla ja katseltu pilviä, ihan hiljaa. Se oli suudellut mua, ja mä olin luvannut miettiä asiaa. Ehkä tää olikin kaikki mun syytäni..? Jos mä en olisi ajatellut sitä minään muuna kuin ystävänä, ehkä se olisi vielä hengissä. Tää on kieroutunut maailma, koska nyt mä tiesin, että mä ja se oltaisiin oltu yhdessä ikuisesti. Sellainen rakkaus on harvinaista, ja mä myönnän, että mä olin pelännyt sitä. Mä päätin lähteä koulusta. En sen takia, että mä olisin itkenyt vaan siksi, että mua yritettiin kääriä pumpuliin hokemalla samaan aikaan mun korvaani: "Kohtalo, kohtalo, kohtalo", kunnes mä myöntäisin tosiasiat. Eihän elämälle mitään voi. Mä olin päättänyt kapinoida elämää vastaan, enkä taatusti menisi hautajaisiinkaan laskemaan nenäliina kädessä jotain vitun typerää liljaa arkulle. Se ei ollut mua varten. Mä vaan yksinkertaisesti halusin tietää: Miksi...? Mä tulin kotiin, joka oli tyhjä, ja seisoin keskellä eteistä keskittyen hengittämiseen, ihan kun se loppuisi itsestään, jos mä en panostaisi siihen. Jos jokainen hengenveto veisi mukanaan osan sitä tuskaa ja kaipausta, jota mä tunsin, mä voisin sadan vuoden kuluttua olla jotenkin kunnossa. Mä olin joskus kuullut, että tuskankin kanssa oppii elämään. Ehkä niin, mutta mä olin päättänyt, etten hymyilisi silti enään koskaan. Koko viikko kului pelkkänä usvana kuin kaukainen uni, joka katoaa aamulla. Tänään olisi ollut ne hautajaiset, joihin mä en ollut menossa. Mulla oli parempaakin tekemistä. Mä siivosin kuin hullu, kunnes imuri kolahti johonkin sängyn alla. Mun silmiini ilmestyi pölyinen, punainen muovilapio. Mä en tiennyt, miksi se oli mun sänkyni alla. Mä katselin sitä ja tunsin tuskan virtaavan silmiin ja sieltä kyyneleinä alas, enkä mä pystynyt lopettamaan. Illalla mä kävelin ulos lapio mukanani. Mä lähdin viemään sitä sille, tai ainakin kaikkien kukkasten ja kynttilöiden viereen. Oli hiljaista, kun lausuin hyvästit viimeisen kerran. Tuuli hyväili mun kasvoja, ja mä mietin maailmaa. Ehkä se oli nyt paremmassa paikassa; niin kliseeltä kuin se kuulostaakin. Ehkä se odottaa mua jossain tai kävelee vierellä. Ehkä me sittenkin voidaan vielä löytää maailma. Mun mielestä elämä on kummallista. Jossakin on aina valonpilke odottamassa, eikä sen ohi pysty kulkemaan. Mä tiesin, että mun valoni oli vielä kaukana, mutta silti mä tiesin joskus löytäväni sen. Mä loin viimeisen katseen punaiseen lapioon ja hymyilin kyynelten läpi. -"Mäkin rakastan sua", mä kuiskasin ja käännyin kotiin päin. Ehkä me tavataan vielä. Ehkä..

---

Kirjoitin tän pari vuotta sitten. Ei ole kirjoitettu kenellekkään henkilökohtaisesti. Päätin kirjoittaa tän tänne kun parin päivän sisällä on tapahtunut kaiken laista...Vaikka pahalta tuntuukin niin ei se elämä lopu siihen..:`<

TAAS NÄITÄÄÄ

Jos luet tätä, kirjoita kommentti millaista elämäsi olisi ilman minua. Aloita kommenttisi "Ilman sua..." jne. Sitten lisää tämä omaan päiväkirjaasi ja katso millaista muiden elämä olisi ilman sinua <3

Vastaan seuraaviin kysymyksiin laulujen nimillä. Vastattuani haastan myös muutaman ystäväni mukaan. Tässä on niin paljon mietittävää että voin hyvin laittaa vahingon kiertämään. Listaan haastamani ihmiset omien vastausteni perään. MUISTA ETTÄ LAULUT PITÄÄ OLLA SAMAN ESITTÄJÄN KOKO AJAN!

1. Sukupuoli?- Juulian totuudet
2. Mikä on suurin unelmasi? - öiden kruunu
3. Mitä inhoat? - vihamiehet
4. Millanen fiilis sinulla on nyt? - Älä sano mitään
5. Miten elämäsi sujuu ylipäätään? - valmis taipumaan
6. Mistä asioista pidät? - vastaukset
7. Mitä haluaisit sanoa ihastuksellesi/PoIKA-/tyttöystävällesi? - Muista pysyy hiljaa.<33

Ja siinähän on irinan biisejä..<33

Haastan kaikki ketä lukee tätä...<3

Mä herään aamulla, päällä kauhee krapula,
vedän ekat savut, ja tajuun ei auta tabutkaan.
Kaikki on kaukasta,
mutsi nalkuttaa ja pihalla leikkivät lapset vaa ärsyttää mua naurullaan.
En saa hampait pestyy, haisen paskalta,
tukka rasvas, en jaksa leikkaa ni kasvatan.
Mä en tee mitään ja silti mul on raskasta,
laskut pitäis maksaa ja muuta vastaavaa.
Saan aamupalan alas ja illal alan chillaa,
ihan sama jäänkö himaan, elämä on pilal.
Hukuttaudun viinaan ja väitän et mul on kivaa.
Mikä mus on vikana? "Sitä saa mitä tilaa".
Ehkä ne on oikeessa, katon pornoo päiväst toiseen
ja mietin onks se oikeen vai, oonko mä poikeeva?
Kelaan lapsuusaikoja,
pelaan sanoilla ja venaan rahoja koulutusta denaks-kela varoilla.
Mä en oo kunnos, joka päivä on painajaista,
samanlaista en erota perjantaita maanantaista,
mikä mua vaivaa, oonks mä laiska vai sairas,
ja ku aikas katot mua, huomaat vaihtavas paikkaa.
Ei se haittaa,
eikä ruokaa jaksa laittaa tai vaihtaa ees kanavaa,
katon lumisadet vaikka.
Tuun kai aina elään ikiomas maailmas,
jos taivas on musta ja aurinkoo vailla.

kertosäe:
"Nouse jo ylös" ei pysty.
"Oot sä menos duuniin?" ei pysty.
"Siivoisit joskus" ei pysty.
"Mee käymään lääkäris" ei pysty.
"Hanki joku harrastus" ei pysty.
"Nauttisit elmästä" ei pysty.
"Vedä ittes narunjatkoks" ei pysty.
"No tekisit ees jotain" ei pysty.

Taas yks näit päivii,
millä ei oo mitään välii.
Kävi miten kävi, mä kai synnyin häviin?
Konttaan rättiväsyneenä elämäni läpi,
väsään räpin ja kertoo nii et muutki näkis
Mä tappaisin itteni, jos sil ois merkitystä,
mitää syytä miks joskus ois paremmin ku nytkää.
Kaivan röökin ja sydään ja toivon et mun sydän,
lopettaa ton hakkaamisen, vois tehä hyvää.
Mun toivomuskaivos on kusta, arkun pääl multaa,
ja sateenkaaren pääs padas paskaa eikä kultaa.
Ihan turha huutaa, ei mua kuule kukaa.
Mä tarvisin kai muijaa johon tän kaiken vois purkaa.
Eilen kävin ulkona, kiskalt hakee pulloja,
olin sullomas niit bägii, mult kysyttii mil tuloilla.
Pitäs kai ulkoilla, urheilla ja muuta,
Mut ku kaikki on turhaa, on liian kylmä tai kuuma.
Sukulaiset soittaa suuta, "Ota ittees niskasta!"
Mut mite ihmees, ku mikää ruumiinosa ei liikahda
Kaikki o hidasta, ehkä apuu sais viivasta,
Mut sitä varte pitä ensi päästä ulos himasta,
Mä varmaan säälitän, kuulen ääniä pään sisält,
En pysty tekemää mitää, en ees äänittää,
Kääntämää päätä tai käärimää sätkää,
Vääntämää mättöö tai siivoon tätä läävää,

kertosäe

Muistatko sinä, joka juuri luet tätä tekstiä ja tunnet minut (esim. omistat puhelinnumeroni, olet paras kaverini, olet joskus jutellut kanssani jne.) miten tapasimme? Minä muistan (ehkä!) mutta muistatko sinä? Ole kiltti ja kommentoi että tiedän sinun muistelleen meidän kaveruuttamme :)
Sinä, joka kommentoit (tai luit tätä) kopioi tämä omalle sivullesi ja ylläty siitä, miten moni sinut muistaakaan :)

Ihan vitun hyvä fiilis,
täst tulee viel hyvä ilta.
Kaks gengii guukii,
ja viel ilmaseks Lassilta.
Se o hyvä jäbä.
Ai, tuolta se tuleeki.
Vittu mikä nainen sillä on!
Tollasen mä haluun itellekki.
Vois käärii vähän jointtii,
puhuu paskaa ilman pointtii,
ku tietää ettei näis bileis kuitenkaan kukaa ala moittii.
Kerranki saa sativaa.
Mageen kevyt ja puhelias fiilis tulee vaan.
Eikä sellanen vitun jumitus,
minkä aiheuttaa lätkä.
"Hei, yo yo, Lassi, Lassi, tuu tänne mitä jätkä?
Vittu, miten sä saat aina noin hyvää naista?
Ihan älytönt tää sun hydro, muuten,
haluutsä itekki viel maistaa?
No ei sit, mitä nää on,
jotain happoi, vai?
Kiitti, emmä tarvii.
Eiks se ollu vetäny näit,
se joka puhuu itekseen, se Harri?
No en kai mä nyt sulle vittuilis,
mieti nyt itte. No, ai, ai, no kokeillaan ny sitte."

Kerto:
Psykedeliaa, ei mikään ole ennallaan.
Psykedeliaa, hapoissa, lapoissa.
Psykedeliaa, ei enää milloinkaan.
Psykedeliaa, hapoissa, lapoissa.

Jännää kun on kesä,
mut silti ulkona sataa lunta.
Mä en muute tarvii nykyisi enää ollenkaan unta.
Mä ymmärrän maailmaa,
mä oon valaistunu.
Mulle aukes sellanen kolmas silmä otsaan,
sen jälkeen en oo nukkunu.
Helpottaa elämää iha helvetisti tää telepatia.
Ei tarvii ees puhuu,
ja silti menee perille jos on asiaa.
Ja mä pystyn liikuttelee esineitä ajatuksen voimalla.
Ihanan rauhaisaa,
tääl sängyn alla.
En oo viel kertonu mutsille,
et mulla on näit kykyjä.
Se on vähä sekasi,
se luulee et mä nään jotain näkyjä.
Mut sitku kerron,
nii saa vaan olla ylpeä pojastaan.
Ei oo varmaan arvannu sillonku on oottanu
ainut lastaan.
Älä nyt jaksa mutsi valittaa,
emmä haluu mennä ulos.
Olinhan mä viikko sit niis bileis,
syö nyt vaan ne muros.
Ja koita nyt vittu tajuta,
etten mä todellakaan,
haluu hengaa niitten vitun kuolevaisten kaa.

Kerto.

Mut haettiin,
mä luulen et ne o enkeleitä.
Tää on tosi kirkas paikka,
ja tääl o seinätki pehmeitä.
Ei mikään diileri näin hyvää kamaa,
ku nää, heittä.
Ei oo yhtään yhtään
ikävä entisii paska bileitä.
Nää on kaikest samaa mieltä,
sanoo vaan: "Joo, joo, kyllä, kyllä."
Ja tarjoilee mulle ruokaa,
ei missään palvelu tälle tasolle yllä.
Mä oon ku kuningas,
ja valkoiset alamaiset mua palvoo.
Koko mun elämäni aikana
ei oo ikinä ollu näin hyvä olo.
Joo, mä keksin,
tän täytyy olla taivas.
Välil ne sitoo mut kii,
et mua ei vietäs pois niilt ja täst paikast.
Nii paljon nää enkelit mua rakastaa.
Välil vähän pistää,
mut mä tiedän ettei ne tarkota satuttaa.
Ja helvetti,
on jossain alempana tuolla.
Välil ne huutaa siel nii,
et siihenki vois varmaan kuolla.
Mä tiedän enkelit on olemassa
vaan mun takii,
ja mä oon Jumala.

Kerto.

Jos huutaisit yhtä mittaa kahdeksan vuotta, seitsemän kuukautta ja kuusi
päivää, tuottaisit tarpeeksi äänienergiaa lämmittääksesi yhden kupin
kahvia.

(Tuskinpa moinen on sen arvoista..)

Jos piereskelisit tauotta kuusi vuotta ja yhdeksän kuukautta, tuottaisit
tarvittavan määrän kaasua saadaksesi aikaan pienen
atomipommin energian.

(No, tämä alkaa jo kuulostaa paremmalta!)

Ihmissydän pumppaa sellaisella paineella, että jos se pumppaisi veren
ruumiin ulkopuolelle, verivana ulottuisi yli yhdeksän metrin päähän.

(Ohhoh!)

Sian orgasmi kestää kolmekymmentä minuuttia.

(Seuraavassa elämässäni haluan olla sika!!!)

Torakka pystyy elämään yhdeksän päivää ilman päätä, ennen kuin se kuolee
nälkään.

(Äy-ä-äyääh! Puistattavaa... mutta en oo siltikään päässyt vielä sen
sika-asian yli...)

Kun hakkaat päätäsi seinään, käytät 150 kaloria tunnissa.

(Älä kokeile kotona! Ehkä töissä..?)

Rukoilijasirkkauros ei pysty pariutumaan kunnolla, mikäli sen pää on
kiinni vartalossa. Naaras tekee aloitteen seksiin repimällä uroksen pään
irti.

("Kuuultaaa, olen kotona! Mitä helv..?!")

Täi pystyy hyppäämään 350 kertaa ruumiinsa pituuden verran. Ihmisellä sama
tarkoittaisi sitä, että pystyisi hyppäämään
jalkapallokentän pituisen matkan.

(Kolmekymmentä minuuttia... Onnellinen sika.. Voitko kuvitella?!)

Kissakalalla on yli 27 000 makunystyrää.

(Mikä VOI maistua niin hyvältä kala-altaan pohjalla?!)

Jotkin leijonat parittelevat yli 50 kertaa päivässä.

(Haluan silti olla seuraavassa elämässäni sika. Mitä määrästä, laatu
ennen kaikkea!)

Perhoset maistavat jaloillaan.

(Tämän halusinkin aina tietää...)

Ihmisen voimakkain lihas on kieli.

(Hmmmmmm...)

Oikeakätiset ihmiset elävät keskimäärin yhdeksän vuotta pitempään kuin
vasenkätiset.

(Jos olet molempikätinen, puolittuuko ero?)

Norsut ovat ainoita eläimiä, jotka eivät osaa hypätä.

(No, sehän on oikeastaan pelkästään hyvä juttu...)

Kissan virtsa hohtaa mustassa valossa.

(Kenelle on maksettu tämän asian selvittämisestä?!)

Strutsin silmä on suurempi kuin sen aivot.

(Tunnen joitakin tällaisia ihmisiä.)

Meritähdellä ei ole aivoja.

(Kas, tunnen joitakin tällaisiakin ihmisiä!)

Jääkarhut ovat vasenkätisiä.

(Ja jos ne vaihtaisivat kätisyyttään, ne eläisivät pitempään.)

Ihmiset ja delfiinit ovat ainoita eläinlajeja, jotka harrastavat seksiä
saadakseen siitä mielihyvää.

(Entäs sika???)

Jos teksitssä oli virheitä niin...
Cmabridgen yilopitson tuktimusken muakan ei
ole väilä, msisä jäjretsyksessä sanan kijraimet ovat, aiona täkreä
aisa on, että esnimmäinen ja viimienen kijarin ovat oikelila piakioilla.

Lpout voiavt olla läehs msisä jäjretsyskessä tahasna ja imhinen voi
sitli lkuea tesktin ongemlitta, koksa aiovt eiävt lue jokaitsa
kijrainta eriskeen, vain sanan kokoniasuuetna.