IRC-Galleria

ehkä sen oli tarkotuski loppua näin.
Tämän kaiken, loppujen lopuks mä
oon yksin, eikä mua kukaan jää
kaipaamaan. Loppujen lopuks jokaiselle
meistä käy silleen, että jossain vaiheessa
meidät unohdetaan, ollaan vaan jonku
muistoissa se yks tyyppi, jonka nimeä
ei muisteta tai ei haluta muistaa.

käy tämä edellisessä kirjoitelmassani
esille ottama syrjään sysäys, reunan yli
tönäisy.

hohoho.

____________________________________

hmmm.

En ossaa kaivata, mikä mussa on vikana.
On mulla ikävä, mä tiiän sen, muttaku
mikään ei tunnu miltään? Hehe mikään
ei oo enään aitoo, tai siis ei ainakaan
mun kohalla. multa on viety liikaa, viety
sitä voimaa ja tunnetta. Mutta välittämättä
siitä miltä musta vois tuntua. Miks kukaan
ei koskaan kysy miltä susta tuntuu?, Aina
vaan sanotaan, mä tiiän miltä susta tuntuu,
mistä vitusta sä voit aina tietää miltä musta
tuntuu, ku et sä oo koskaan eläny mun elämää,
sä et oo koskaan ollu mun kehossa, etkä tuu olemaan.
Vitut sä tiedä mistään mitään. Tiedät vaan omasta
elämästäs.

(tämä vertauskuva ''sä'' ei tarkota ketään henkilökohtaisesti.)


Jokane päivä o samanlainen ku kaikki
muutki tähän mennessä. Voisko niitä
päivän tapahtumia muuttaa, laittaa jtn
erittäin kivaa tekemistä ja silleen tai no
unoha koko juttu, ei siinä ois mtn järkee.
Koska sit menis uusiks koko projekti.
mennään tällä eteenpäin, eiköhän sitä tälläkin
pärjätä. Ainaki yritetään.

Ei sun kannata vaivata ittees, koska se o
kuitenki aivan turhaa, en mä osais sitä arvostaa.