oon ehkä maailman hirvein ihminen,
tai en tiiä. mutta tuntuu toisaalta oikeesti
pahalta, ku en tiiä mitä tekisin, välistä tiiän,
mutta siis välillä iskee hirvee, että en tiiä
mitä mun pitäis tehä.
oikeesti tiiän mitä haluan, minä rakastan kaikkia
teitä, enemmän ku ketään koskaan, on ihmisiä
joista välitän vähemmän ku teistä, mutta ku
mää oon kasvanu teihin kiinni ja nyt alan jotenki
kasvaan ulos. :( tahdon teidät takas, tahdon takas
ne ihanat ajat yhdessä, tahdon takas sen kaiken,
kun pakenin pahaa kämpiltä, pakenin kaikkea,
mutta aina minulla oli paikka teidän luona, tahdon
sen kaiken takaisin, rakastan teitä, tiedättehän sen.
en tahdo koskaan menettää teitä.
joka ilta itken itseni uneen, koska luulen, että olen
menettänyt teidät tai niin minusta ainakin tuntuu siltä,
mikään ei olee enään niinkuin ennen oli, tiedättehän kaikki
oli silloin täydellistä, meillä oli toisemme eikä millään ollut
mitään väliä. antakaa anteeksi minulle minun tyhmyyteni ja
tehkää minusta taas kokonainen. En muuten jaksa jatkaa
tässä kylmässä maailmassa, te tunnette minut, tiedätte minun
jokaisen pienen virheen.
anteeksi. :( olen idiootti, olen pilannut kaiken, en tiedä miksi,
mutta aina onnistun satuttamaan minulle rakkaimpia ihmisiä.
anteeksi kauheasti, kadun tätä kaikkea niin paljon. :(
minun kolme enkeliäni, jos saisin heidät takaisin, saisin
elämääni rauhan ja kaikki olisivat taas hyvin. <3