''minä olin ehkä yksinäinen
mut en yksin ollut milloinkaan
aina oli mulla kaverina
mun vanha akustinen kitara
ei koristeltu ole ruusuilla
tieni minunkaan
mut silti kuljen ystäväni avulla
aurinko kadulla ''
''Tämä tyhjyyteni ytimeen jo käy
Kun ei pientä valonsädettäkään näy
Kun virrat väkevät mua viekoitellen vie
Kun kapea ja kivikkoinen on tää tie
Kun ei enää vuoda edes kyyneleet
Ja sanat ovat aikaa sitten loppuneet
Tule, pyydän
Valaise ja lämmitä mua niin
Etten lainkaan kotiudu
Huoneisiini hyytäviin
Tule halki hallasoiden
Vie mut varjoon vaahteroiden
Sinetiksi minuun jää
Anna elämääni jotain pysyvää
Näihin pelkoihini todellisiin tuu
Kun on väsynyt jo sopertamaan suu
Taas tuulet puuskaiset mua kauas kuljettaa
Ja tuntuu että kiidän yhä lujempaa
Kun mua väijyy jäljet julman eilisen
Niin ota syliin, uumeniisi pakenen ''
Sun kanssas ei ois mitään huolia,
olisin aina turvassa.
miten voin kertoa sulle,
kuinka paljon kaipaan sun
kosketusta, kuinka paljon
haluun olla sun lähellä,
kuinka mun huulet tahtoo
painautua vasten sun huulia.
Tahdon kainaloosi painua,
olla siinä, ilman mitään huolia.