enemmän tai vähemmän,
mut jossain vaiheessa se sattuu silti.
en ees tiiä enää mistään mtn.
mitä haluan,
mitä tunnen,
vai tunnenko mitään.
nyt jos koskaan, oon ihan
sekasin tän elämän kans.
jtn vakavaa tai sit vaan ihan
feikki paskaa.
oikeesti ei olla mitään, mut
tiukan paikan tullen ollaanki
sitä enemmän. Mitä tästä enää
vois sanoo.
säädetään sillon ku huvittaa,
muuten ei olla huomaavinaankaan.
onko täs oikeesti ees mtn järkee?
no loppujen lopuks ei mun mielestä
ainakaan.
Joko mä teen tästä kohta lopun tai
sit jonkun on parempi alkaa puhumaan.
Eniten täs nyt ehkä häiritsee yks asia,
asia joka sai mun maailman taas kerran
ylös alaisin. Mikä se juttu on, oonko tehny
jtn väärin, kuka on tehny jtn, koskeeko tää
asia millään tavalla mua.
on niin paljon kysymyksiä pään sisällä, että
en osaa enää itekkään vastata niihin. Mutta
todennäköisesti, en koskaan löydä niihin vastauksia,
liian vaikeeta, ei koskaan helppoa.
Voin kertoo, et loppujen lopuks tekisin mitä vaan,
et saisin vanhan elämän takaisin.