Katselen taivaan tähtiä, ja muistelen niitä aikoja kun olit mun vierelläin ja sua rakastin... kaikki oli kuin unelmaa. Sua ajattelin joka päivä, olit aina mun sydämessä... aina.
Joka päivä tavattiin, sitten pussailtiin ja toisiamme kosketeltiin... kaikesta puhuttiin, toisemme tunnettiin.
Mut pian tää vain unelmaksi jäi, löysit uuden jota rakastaa ja mun sydämein näin särjit... olin sulle sitten enää vain kaukainen muisto... joka päivä sua itkien ajattelin ja haikaillen kaipailin.
Joka päivä sut koulun penkillä näin, ja joka kerta se yhtä terävästi viilsi rintaani.
Mä päivästä päivään istuin sängylläin ja sua kivuliaasti ajattelin... päivä päivältä suruni muuttui yhtä kauheammaksi, lopulta jopa vihaksi... en enää kestänyt nähä sua.
Käteni täynnä oli arpia ja haavoja... veitset punaisena loistivat huoneeni pöydällä, tuore veri valui niitä pitkin tahraten kaiken tielleen tulevan.
Oli päämääräni itsemurha, sitä mietin päivät pitkät, miten sen tehdä voisin... heikko kun olin sitä pelkäsin... mutta se ainoa oli joka mut ois vapauttanut tästä tuskasta.
Huhtikuun seittemäntenä sen päätin, tulin koulusta kotia, läksyt tekemättä jätin.. mitäs noita turhia, kun päämäärä mulla jo oli..
Hirttosolmun tein ja kattoon kiinnitin roikkumaan, jäähyväiskirjeen perheelle tein, kuten myös rakkaalle... koska halusin hänen tietävän, että kaikki olis hänen syytä näin ollu. Kyyneleet silmissä astelin jakkaran päälle ja laitoin solmun kaulaani.
Samaan aikaan kuulin auton oven kolauksen, ja tiesin että äiti oli tullut töistä... en kuitenkaan tullut katumapäälle... vaan laitoin kaiken keskittymiseni nyt tähän hetkeen.
Sitten hyppäsin jakkaralta, koko elämäni vilahti kuin sarjakuvana silmissäni... kaikki ilo ja suru... kaikki se vapaus ja vankeus... kaikki viha ja rakkaus.
Lopulta tunsin kuinka köysi kiristyi ja tunsin niskani naksahtavan poikki... viimeinen kuva mikä silmiini osui oli rakkaani antama sormus... jolla hän oli vannonut ettei minua koskaan olisi jättänyt.... en enää hengittäny... riipuin nyt siinä leväten ja rauhassa, enään minuun ei voisi sattua...
Aina olit mun sydämessä beibi... miks mut jätit, näin siinä kävi ja toivon että saat tuntea sen kaiken kivun minkä minäkin olen kokenut, sua silti aina rakastan... anna anteeksi<3