Tämä tarina kertoo tytöstä.
Tytön elämä oli aivan niinkuin muidenkin elämä.
Tyttö kävi koulua, hänellä oli harrastuksia, kavereita ja perhe.
Tyttö oli onnellinen, ja tietämätön mitä tuleman piti...
Eräänä päivänä kun tyttö oli koulussa, tytön puhelin soi,
se oli hänen äitinsä.
Äidin ääni värisi ja tyttö tajusi äidin itkevän.
Tyttö kysyi hädissään mitä on tapahtunut.
Äidin itkuisen soperruksen seasta tyttö sai selville
että tytön sisko on kuollut.
Tyttö ei pysty sanomaan mitään, järkyttyneenä hän väittää äidilleen vastaan, ei se voi olla totta!!
Äiti sanoo tulevansa hakemaan tytön koulusta ja selvittämään asiat.
Kun tyttö lopettaa puhelun hänen kaverinsa tulevat kysymään miksi tyttö itkee.
Tyttö on liian järkyttynyt vastatakseen.
Kaverit eivät osaa tehdä mitään joten päättävät jättää tytön rauhaan.
Tyttö jää yksin odottamaan äitiään.
Kun äiti viimein saapuu tyttö on itkenyt silmänsä kuiviksi.
Miksi? Miten? Tytön ääni on niin hiljainen että sitä tuskin kuulee.
Äidin ääni on rauhallisempi, vaikka sekin värisee.
Ja se mitä tyttö kuulee äidin sanovan pistää tytön elämän sekaisin..
Siskolla oli sairaus.
Sairaus, josta ei aiemmin ollut mitään tietoa.
Sisko oli saanut äkillisen kohtauksen ja matka sairaalaan oli liian pitkä..
Seuraava lause saa tytön tuntemaan kuin sydän olisi pysähtynyt.
"Se sairaus on sinullakin."
Tytön elämä ei ole enää samallainen kuin muiden.
Tyttö käy koulussa harvemmin.
Harrastukset ovat jääneet kokonaan pois.
Tytön kaverit ovat vähentyneet, vain joskus joku kysyy miksi tyttö näyttää niin surulliselta.
Tyttö vastaa aina olevansa aivan kunnossa ja hymyilee sanojensa varmuudeksi.
Mutta myöhemmin tyttö ei enää jaksa hymyillä, ei edes vastata.
Tyttö tuntee itsensä ahdistuneeksi joka hetki.
Tyttö on alkanut tehdä pahaa itselleen.
Tytön mielen täyttää miljoonat kysymykset.
Oliko tämä viimeinen kerta kun näen auringon?
Nousenko vielä huomenna sängystä?
Avaanko silmäni vielä?
Yhtenä päivänä kun tyttö on koulussa, hänen luokseen tulee poika.
Poika katsoi tyttöä ja kysyi miksi tyttö oli yksin?
Tyttö ei vastannut, ei edes katsonut poikaa.
Toisin kuin tyttö kuvitteli, poika ei lähtenytkään vaan jäi tytön viereen.
Tyttö katsoi poikaa kummissaan, miksei poika vain jättänyt häntä yksin?
Välitunti loppui ja tyttö lähti pois ja poika jäi hetkeksi paikoilleen, lähtien sitten itsekkin sisälle.
Kun koulupäivän loputtua tyttö lähti kävelemään kotiin, hän kuuli takaansa huudon.
Se oli sama poika joka oli aiemmin tullut tytön luokse.
Poika juoksee saavuttaakseen tytön ja moikkaa tytölle.
Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tyttö hymyilee.
Tyttö ei sano mitään, vain pieni hymy kasvoillaan nyökkää pojalle.
Poika kertoo asuvansa lähellä tytön taloa, he voisivat mennä samaa matkaa jos se ei haittaa.
Tyttö nyökkää myöntymisen merkiksi.
Seuraa pitkä hiljaisuus.
Koko matkan aikana he eivät enää sano mitään.
Tytön koti on ennen pojan kotia ja kun he ovat tytön pihaportin luona poika sanoo että toivottavasti nähdään huomenna.
Tyttö hymyilee ja nyökkää hyvästeiksi.
Salaa mielessään hänkin toivoo että hän vielä näkisi pojan.
Seuraavien viikkojen aikana tyttö ja poika ovat lähes aina siellä missä toinenkin.
Tyttö on hymyillyt jo monta kertaa ja joskus kun poika moikkaa tytölle tyttäkin moikkaa takaisin.
Pian moikkaukset muuttuvat jutteluksi, juttelut päivittäisiksi ja lopulta tyttö puhuu pojan kanssa kaikesta maan ja taivaan välillä.
Tyttö käy lähes päivittäin koulussa vain nähdäkseen pojan.
Tyttö pystyy puhumaan pojalle mistä tahansa, paitsi yhdestä asiasta..
Yhtenä päivänä kun poika tarjoaa tytölle karkkipussia, tyttö sanoo ettei hän tarvitse karkkia.
Poika yrittää suostutella tyttöä ja sanoo ettei tyttö siihen kuole jos hän syö yhden karkin.
Yht' äkkiä tyttö ei enää hymyile.
Tytön koko olemus muuttui sekunnissa pelokkaaksi.
Poika kysyy, mikä tytön on?
Tyttö näyttää vakavlta ja pelokkaalta.
Poika sanoo että tyttö voi kertoa hänelle mitä vain ja se pysyisi vain heidän välisenä.
Tyttö empii hetken.
Tyttö alkaa kertoa mistä kaikki on alkanut ja mitä pitemmälle tytön tarina jatkuu sitä oudommaksi pojan ilme muuttuu.
Kun tyttö näyttää jäljet siitä mitä pahaa hän on tehnyt itselleen poika säpsähtää.
Kun tyttö lopulta saa kaiken sanottua, poika on aivan hiljaa.
Tyttö alkaa mennä paniikkiin, miksi hän meni kertomaan?!
Äkkiä poika sanoo että hänen täytyy mennä.
Tyttö ei haluaisi päästää poikaa lähtemään mutta on pakko.
Tyttö moikkaa pojalle mutta poika ei vastaa.
Illalla tyttö ei saa unta.
Hän miettii mitä poika ajattelee.
Lopulta tyttö itkee itsensä uneen.
Seuraavana päivänä koulussa kaiki tuijottavat tyttöä oudoksuen.
Joukko muita oppilaita alkaa kiihkeästi kuiskimaan kun tyttö kävelee heidän ohitseen.
Tyttö etsii poikaa mutta ei löydä tätä.
Tyttö kulkee pitkin koulun käytäviä poikaa etsien.
Äkkiä tyttö kuulee jonkun huutavan häntä.
Tyttö kääntyy ja hänen takanaan on joku toinen poika jota tyttö ei tunne.
Poika sanoo, jollei se sun sairautes sua tapa ni mä voin vähä auttaa.
Tyttö ei tiedä kummasta on enemmän järkyttynyt, siitä että tuo tuntematon poika uhkaili häntä vai siitä että se tiesi tytön sairaudesta.
Mistä sä..? Mut miten..? tyttö änkyttää.
Luulitko et se sun jätkäs olis muka pitä sen omana tietonaan?
Tyttö ei osaa sanoa mitään.
Tuntematon poika nauraa ja kävelee pois.
Äkkiä hän kuitenkin kääntyy ja huutaa, nii kyllä mäki pahaa itelleni tekisin jos oisin sä!
Tyttö on paikoillaan.
Hiljaa.
Ei lähelläkään hymyä.
Poika.
Poika oli valehdellut.
Tytöllä on sama tunne kuin kun sai tietää sairaudestaan.
Taas, hänen maailma oli romahtanut.
Juuri kun tyttö oli pojan kanssa rakentanut uuden maailman, poika tuhosi sen.
Tytön poskella vierii kyyneleet.
Tyttö ei jaksa rakentaa enää uutta maailmaa..
Kun koulu loppuu, tyttö kävelee kotiaan päin ja kuulee takaansa askeleet.
Tyttö tietää kuka se on eikä halua katsoa taakseen.
Odota, kuuluu pojan ääni.
Tyttö jatkaa matkaa.
Poika juoksee tytön rinnalle ja pysäyttää tytön.
Tyttö ei katso poikaa, ei hymyile, ei puhu.
Poika selittää ettei se ollut hän joka kertoi sille toiselle pojalle tytön sairaudesta.
Tyttö ei sano mitään.
Voisit sä nyt edes jotain sanoo, poika tiuskaisee.
Tyttö säpsähtää.
Mä luulin et sä tarkotit mitä sä sanoit.. tyttö sanoo hiiren hiljaa.
Mitä sä piipität? Vittu ei sua kukaan tajua! poika suorastaan huutaa.
Tyttö ei pysty uskomaan kuulemaansa.
Poika kääntyy lähteäkseen, mutta ennekuin lähtee huutaa vielä tytölle, toivottavasti en näe sua enää!!
Tyttö seisoo paikoillaan.
Silmät kiinni, kasvot kosteina kyynelistä.
Surusta turtana tyttö lähtee kävelemään, mutta ei kotiaan päin.
Tyttö kulkee läheiseen metsään, ilta on alkanut jo hämärtää ja varjot saavat metsän näyttämään vielä synkemmältä.
Tyttö kompastuu monta kertaa koska ei jaksa nostaa jalkojaan.
Vaivoin tyttö jaksaa nousta ylös ja jatkaa matkaa.
Viimein tyttö on korkealla kalliolla.
Pimeässä tyttö kompastuu puun juureen ja kaatuu.
Kova ja karkea kallio raastaa tytön kasvoja.
Tuskissaan tyttö nousee, viimeisen kerran.
Käsissään tyttö tuntee kallion reunan.
Varovasti tyttö astuu kallion reunalle.
Mielessään hän muistaa eilisen auringon nousun ja tuohon auringon nousuun hän hyppää..
