pilvet kasaantuu, maailma on harmaa
en jaksa enää uskoo et aurinko vois vielä paistaa
risu kasaan ei aurinko paista, liikaa esteitä sen tiellä
sade paiskoo naamaan karua maailmaa
sen kylmät totuuden pisarat herättää mut
mä en murru vielä, hetkeks viel jään sateeseen
haluun muistaa sen etten enää siihen kaadu uudelleen
siihen maailman murheiden lätäkköön, mä lähen pois rankkasateesta en kato taakse,
mä jaksan tän, mä pidän tän myrskyn sisälläni
en kaada tätä muitte niskaan, oma maailma tässä mulle raivoaa
en mä muille tätä haluu huoleks antaa
oon mä ennenki myrskyt setviny, ei tää oo uutta
mut joku täs painaa, enemmä ku enne
en tiiä mikä mut tää on erillaista ku viimeks
mä en ehkä sittenkää jaksa vaik luulin, ehk mä oon väsyny
ehkä mä en jaksa, must tuntuu etten pakoon pääse
oon vankilassa, joku voima mua pitää omana
ei päästä mua menemää