Mun on tosi vaikee kuvitella, että enää on vain minä ja sinä.. Ei meitä... Ehkä tällä oli tarkotuksensa. Ehkä tän piti mennä näin. Ei voi tietää.. No, oli miten oli muhun sattuu silti </3 En pysty ajattelee mitään muuta kun sua ja sitä kun tuijotetaan toisiamme silmiin... Ehkä tää helpottaa joskus, mut pahalta näyttää.. Tiedän olevani vahva, mut jostain syystä must tuntuu, että tää oli vähän liikaa.. Kyllä.. Mä murruin..
Olin tyhmä joskus... tai aika useestikkin.. Mä oon pahoillani siintä.. Yks asia mua jäi silti harmittaa. Se etten enää ikinä saa halaa sua :/ Mä en tuu koskaan unohtaa sua. Mä tiedän jo nyt etten tule rakastamaan ketään niin paljon kun sua. Kaikest huolimatta sä oot aina mun mieles. Kiitti kaikest. Sunlaista mä en tuu koskaa tapaa, mut nyt on pakko jatkaa <3