Aika äkkiä tähän uuteen tilanteeseen ollaan kaikki "opittu".
Taina on huomannut että "käsitellään" sitä ihan erilailla niin on ihan ku eri tyttö.
* ei enää huuda 24/7
* pussailee ja halailee jatkuvasti ja on muutenki liki.
* katsoo silmiin aina kun näkee jonkun, tyyliin "jos tuo vaikka sattuu haluamaan sanoa mulle jotakin"
Tokasin itselleni mielessäni maanantaiaamuna, että "mulla on vammainen lapsi". Sen jälkeen asia EI OLE vaivannut, vaan "mennyt siinä sivussa". Ja mikä ihaninta, Tainan uudenlainen kohtelu tuntuu meille luontevalta. Ei oo erikseen tarvinnu ajatella, että "ai niin, ei se kuulekaan". Ja mikä kauneinta, mies opetteli viittomia itsekseen työpäivän aikana.
Sara oli masentunu pari päivää, mutta kun asiaa on käyty läpi Saralle, tänään oli taas jo hyvä päivä. Sara oli monta päivää ettei edes leikkiny Tainan kanssa ja eilen vaan makas sängyssään puoli päivää.
POJAT
Porkkana lisättiin kokeeksi ruokavalioon, mutta neljäntenä päivänä molemmille nousi ihottumat selkään ja vatsaan. Ja huutaneet ovat koko ajan. Onneksi vain päivän, yöllä jonkin verran. Eli kasviksista käyvät vain maissi, kukkakaali ja parsakaali. Paavolla lisäksi peruna.